Muistot albumeiksi

Tyttäreni Marjut innostui tekemään tyttärelleen skräppialbumia. Tässä muutama
sivu. Kovin muodikkaasta harrastuksesta on julkaistu myös kirja. Me opiskelimme taideoppilaitoksessa kollaasien tekoa; sama periaatehan tässäkin hommassa on.

Leikealbumit ovat arvokkaita muistoja tuleville polville. Näissä esimerkeissä on käytetty ilmeisesti askarteluliikkeen materiaaleja, mutta vain mielikuvitus on rajana. Viimeiset halaajat ovat vuonna 2004 edesmennyt mieheni ja minä 1971. Klikkaa kuva isommaksi.

Sosialistisia julisteita ja Majakovski

Ostin vuonna 1988 Neuvostoliitosta sosialistista realismia esittelevän julistekirjan, jonka kaikki työt ovat alansa mestarin, venäläisen Viktor Ivanovin (1909-1968) ateljeesta lähtöisin. Monille tutuiksi tulleet poliittiset julisteet ovat sykähdyttäviä katsojasta riippumatta. Kirjan aukeaman teokset puhuvat varmaan puolestaan. Vieressä runoilija Majakovskia esittävä juliste, jonka tekstiä en ymmärrä. Majakovski on yksi paljon lukemistani ja pitämistäni neuvostoajan runoilijoista. Näitä julisteita myydään netissä ja Helsingin venäläisessä kirjakaupassa, jossa on paljon muutakin kaunista tavaraa.

Vähän Hollywood-hömppää

Keräsimme ja vaihtelimme varhaisnuorina filkkareiden kuvia. Suosituimpia oli Elizabeth Taylor. Elokuva-Aitan (jonka leikkelin ennen kuin muut ehtivät sen lukea) ostin aina ratikka ykkösen päätepysäkin lehtimummolta. 
Vasta myöhemmin pääsimme ihailemaan filkkareitamme valkokankaalla; suurin osa elokuvista oli K16.

Kotini lähellä oli kaksikin leffateatteria,
Kino Käpylä kadun toisella puolella ja Huuskosen mummon Rio (hän oli näyttelijä Liisa Paatson isänäiti) vähän kauempana. Elokuvissa siis tuli istuttua aika usein. Elizabeth Taylorin purkkapakkauksesta saatu ihailijakuva on päiväkirjastani 1958.
"Lissun" kuvaa klikkaamalla pääset ihailemaan Hollywood-glamouria.

Porvoota juhlittiin 1946

Porvoon 1809 valtiopäivillä raatihuoneen toisen kerroksen suuressa salissa kokoontui aatelissääty ja pienessä salissa porvarissääty. Talo peruskorjattiin valtiopäivien 200-vuotisjuhlien kunniaksi.

Useita kertoja tuhoutunut myöhäisgotiikkaa edustava  tuomiokirkko tapuleineen pilkottaa katukuvissa kaikkialla. Sen vanhimmat osat ovat 1200-luvulta. 

Nykyinen ulkoasu on peräisin lähinnä vuosien 1414-18 uudelleenrakentamisesta.

Porvoon 600-vuotisjuhlapostimerkit 

vuodelta 1946 ovat muutaman 

kymmenen sentin hintaisia netissä 

nyt juuri.

Sinitaivaan vapaudessa

Pidän miljoonien muiden lukijoiden tavoin Richard Bachin Lokki Joonatanista. 
Se on kirja elämisen riemusta, vapaudesta ja itsensä toteuttamisen rajattomista mahdollisuuksista. Alla liitää kuvaamani naurulokki sinitaivaan vapaudessa Järvenpäässä. Olisiko itse Joonatan. Toivottavasti Richard Bach on selvinnyt jokin aika sitten sattuneesta vakavasta lento-onnettomuudestaan.

Lokki on usein runojeni symbolilintu. Kuvassa on kirjani aukeama, jolla kuvituksina sisareni taiteilemat lokit.

Postimerkki oli 1800-luvun hurja haave

Englantilainen opettaja (myöhemmin Sir) Rawland Hill keksi postimerkin yhtäläisine postimaksuineen 1837. Tämä uudistus hyväksyttiin vasta kolme vuotta myöhemmin; se oli muka mahdoton haave, jota ei koskaan voisi toteuttaa. Mutta kiitos liikemiesten: vuodesta 1840 alkaen pennyn postimerkillä varustettu kirje kuljetettiin kaikkialle Englantiin. Uudistus levisi muualle hitaanlaisesti. Meille se tuli lopulta 1856.

Kuvan juhlapostimerkit (omat kokoelmani): "Festival of Britain 1851-1951 avajaiset pidettiin toukokuussa 1951. Näyttelyalue, joka oli rakennettu Lontooseen Thamesin etelärannalle, koostui useista arkkitehtoonisista taidonnäytteistä. Esillä oli tieteen, taiteen ja teollisuuden uusia suuntauksia. Monet kaupunginosat olivat vielä raunioina II maailmansodan jäljiltä; näyttelyn yksi tarkoitus olikin edistää laadukasta uudisrakentamista. Haluttiin myös osoittaa kansalaisille, että edistystä ja parempia aikoja olisi luvassa."

Elena sanoi sen kukkasin

Kokoelmissani on muutamia 1950-luvulla lähetettyjä Elena Kojinen -nimisen taiteilijan piirtämiä luonto- ja eläinaiheisia kortteja, joissa on aivan erityinen ajan patinoima tunnelmansa. Elenasta en löydä elämäkertatietoja.

Vain pieni pääsylippu

Tällä lipulla pääsi 
Kaatuneiden Urheilijain Muistokilpailuihin 21.7.40. Järjestäjinä olivat SVUL ja TUL sekä Suomen Olympia-komitea. Kisojen tuotto käytettiin sotainvalidien ja kaatuneilta jääneiden omaisten avustamiseen. Kisoissa kilpailtiin yleisurheilussa, pyöräilyssä, painissa, nyrkkeilyssä, uinnissa ja voimistelussa. Lippu löytyi veteraani-isäni kirjan välistä. 

http://www.pkreservi.fi/lehti/Lehti1_12/KAP1_12S12.pdf

Eevan huivikilpailu

Eeva-lehti täytti 70 vuotta 2004, päätti saada juhlavuoden huivin ja julisti suunnittelukilpailun. Huivimalleja saapui toimitukseen yli 1000, joista Marja Kurjen johdolla valittiin 10 lukijaäänestykseen. Otin osaa kuvan mallilla ja pääsin mukaan, kuten myös sisareni omallaan. En enää muista, kenen huivi valittiin. Mallini nimi on "30-luvun naiset". Disainasin huivin Corel Draw 9 -ohjelmalla, jonka viimeistä versiota käytän myös esitteiden ja lehtien taittoon.

Vanhan autiotalon monta elämää

Hankimme mieheni kanssa ränsistyneen autiotalon Järvenpäästä 1977. Remontti oli melkoinen yhdelle miehelle; vain sähkö- ja putkitöissä käytimme ulkopuolisia. 
Meidän talo -lehti julkaisi mieheni kirjoittamaa jatkokertomusta hommasta, ja Avotakka teki sisustusjutun. Myös kahdessa muussa Avotakassa ja Eevassa esiteltiin kotejamme 1973-80.
Alimmassa kuvassa mieheni ja tyttäremme talon olohuoneessa (Avotakasta). Tyyli on aika tyypillinen 70-luvulle. Askon Bonanza-kalusto on Esko Pajamiehen klassikko 60-luvulta. Myimme talomme 1980-luvulla, ja nyt se on taas modernisoitu. Ränsistynyt autiotalo sai sitä uhanneen purkamisen sijaan monta uutta elämää.

Hjalmar-sedän Indian 100 vuotta sitten

Isäni Kaliforniaan muuttanut Hjalmar-setä lähetti sukulaisilleen kuvan, jossa hän esittelee uutta Indian-motskariaan vuonna 1912. Tehdas sijaitsi Kaliforniassa ja valmisti aluksi moottoroituja polkupyöriä. En tiedä, onko kuvassa sellainen vai oikea moottoripyörä.

Autojen keräilykuvia Tammelta

Teksti on muunnelma Tammen 1956 julkaisemasta Kultaisesta askartelukirjasta numero 6, josta myös erillisistä arkeista liimatut keräilykuvat.

Insinööri Gustav Eriksson suunnitteli Ruotsin ensimmäisen, Södertäljessä 1897 valmistetun auton, joka sai nimekseen Vabis. Tehdas tunnetaan nykyisin Scania AB:nä.

Keksijä Gustav Erikssonin Vabis-autossa oli makaava, kaksisylinterinen paloöljy-moottori, joka käynnistettiin kuumentamalla puhalluslampulla tulenkestävästä savesta tehtyä sytytyspakoputkea. Kamariherra Linder tuotti vuonna 1900 Suomeen ensimmäisen auton. 22 vuotta myöhemmin maassamme oli 1.754 autoa ja vuonna 1955  jo 112.348 menopeliä. Vuodesta 1932 on Suomessakin valmistettu kuorma-autoja: Sisua ja Vanajaa.

Glada Kallen tintamareski

Tintamareski (ransk. théâtre tintamarresque) on ilveilyteatteri, jossa henkilöt ja tausta on maalattu näyttelijöiden ja yleisön välissä olevaan levyyn tai verhoon. Hahmojen kasvojen kohdalla on reiät, joihin esiintyjät pujottavat päänsä. Joskus myös käsille tai jaloille on tehty omat reikänsä. Tintamareskia on käytetty jo keskiajalla Etelä-Euroopassa. Ruotsiin sen toi koomikko "Glada Kalle" USA:sta 1910-luvulla. Pohjois-maissa tintamareskit olivat huvitilaisuuksissa suosittuja 1900-luvun alussa. Niissä oli usein mahdollista kuvauttaa itsensä.

Kortissa tätini mies ja ystävätär pitävät hauskaa Vihtorina ja Klaarana tintamareskissa 1930-luvun alkupuolella. Kuvattu Kotkassa.

"Mossen" ja "Lissun" sai kylkiäisinä

Keräilimme 50-luvulla autokortteja Pauligin kahvipaketeista ja filkkareita purkkapakkauksista.
Autot ovat mieheni kokoelmasta. Itse siirryin keräi-lemään filkkareita: Elizabeth Taylor on vuodelta 1957. Lapseni keräilivät kaikkea mahdollista 70-80 -luvuilla; kylkiäiset olivat arkipäivää. Nykyisin tätäkin asiaa tarkkaillaan kuluttajaviraston toimesta:

"Kylkiäiset tuppaavat usein hallitsemaan lapsille suunnattuja mainoksia. Rahalliselta arvoltaan vähäinen kylkiäinen on lapselle houkuttelevampi kuin päätuote, jolloin ostopäätökseen on helppo vaikuttaa kylkiäisen avulla. Siksi lasta kiinnostavien tuotteiden markkinoinnissa on varmistuttava siitä, ettei kylkiäisen esittely muodostu pääasiaksi mainoksessa tai pakkauksessa."

Konvehtirasia N:o 2449

Tämä parhaat päivänsä nähnyt konvehtirasia löytyi piironginlaatikosta täynnä nappeja. Kanteen on liimattu stanssattu Fazer-logo. 
En tiedä rasian ikää; pohjassa on Fazerin kukko-tuotemerkki ja teksti: sis. "Fazerin Parhain" konv. N:o 2449. 
Luulisin rasian olevan 1950-luvun tuotantoa.

Arnold Tilgmann ja Paletti Oy

Arnold Tilgmann (1902-1978) oli Sveitsissä syntynyt, mutta Suomessa vaikuttanut kuvittaja ja oopperalaulaja, joka oli käynyt Suomen Taideyhdistyksen piirustus-koulun 1920-luvun alussa ja opiskellut laulua Italiassa. Kuvittajana hän oli tuotteliaimmillaan 1940- ja 1950-luvuilla.

Tilgmann perusti talvisodan jälkeen Oy Paletti Ab:n,  jolle itse piirsi yli 1500 erilaista korttia sekä  lasten kuvakirjoja, pelejä, pelikortteja, pöytäliinoja ja seinätauluja.

1950-luvulla Paletti alkoi julkaista ikäisilleni tuttuja sarjakuvalehtiä Pecos Billiä ja
Tex Willeriä sekä Ajan Säveltä. Tilgmann vetäytyi Paletti Oy:n johdosta 1970, mutta hänen lapsensa jatkoivat yhtiön toimintaa vuoden 1980 loppuun. Oopperalaulajana Arnold Tilgmann esiintyi sekä radiossa että Suomen Kansallisoopperan lavalla ja antoi konsertteja sekä toimi kuorojen solistina.

M/S Hansa Express romutettiin Turkissa 2003

Kokoelmissani on muutamia minulle läheisiä laivakortteja, joista useimmat liittyvät sukuni merelliseen historiaan jollain tavoin. Tämän kortin isäni serkku lähetti Kalmarista. Autolautta M/S Hansa Express vaihtoi tiuhaan omistajaa päätyen lopulta romutettavaksi Turkkiin 2003. 

Kortin teksti: M/S Hansa Express, Hanko-Gotland-Travemünde ja Helsinki-Kalmar-Travemünde. Oy Finnlines LTD, Helsinki.

M/S Gripsholmin jännittävät vaiheet

M/S Gripsholm rakennettiin Italiassa AB Svenska Amerika Linien i Göteborgille 1957. Alus myytiin Kreikalle 1975 ja kastettiin Navarinoksi. Kahdeksan vuoden kuluttua risteilijä myytiin Italiaan ja siitä tuli Samantha, mutta jo 1985 se sai nimen Regent Sea ja lopulta vain Sea. Myöhemmin laivan ostivat amerikkalaiset sijoittajat New Yorkiin. 

Kortti juhlavalaistusta M/S Gripsholmista on lähetetty Göteborgista 13.10.1962. Kortissa teksti: Swedish American Line. Gothenburg direct New York. Regular calls at Copenhagen, Bremerhaven and Halifax.

Ruotsalaiset kiinnostuivat uudelleen Gripsholmista vuonna 2000 ja kaavailivat sitä

kasinoksi Göteborgiin tai hotelli- ja ravintolalaivaksi Tukholmaan. Suunnitelmista ei tullut mitään ja niin alus myytiin jo vuoden kuluttua Intiaan. Matkalla risteilijä joutui merirosvojen hyökkäyksen kohteeksi Dakarissa, ja myöhemmin se upposi 
Etelä-Afrikan rannikolla. 

Kohtalokas M/S Ilmatar on nyt kasinolaiva

Suomalaissyntyinen Ilmatar on nykyisin kasinolaiva Palm Beach Princess, joka tekee risteilyjä Palm Beach Cruises -yhtiön järjestäminä Floridan Riviera Beachilta. 
Korttini on lähetetty Tukholmasta 3.7.1967. Erillinen leima: Med båt från Finland. Kortin painettu teksti: M/S Ilmatar, 5100 BRT. Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö, Helsinki.

28. marraskuuta 1968 Ilmatar ja Botnia törmäsivät sumussa toisiinsa Långnäsin edustalla. Törmäyksen seurauksena kolme ihmistä kuoli välittömästi ja seitsemän loukkaantui vakavasti, joista yksi kuoli sairaalassa Maarianhaminassa

Autolautta Gedserillä Tanskasta Saksaan 1964

Olin ikimuistoisella ulkomaanreissulla isäni ja ystäväni kanssa kesällä 1964. Matka suuntautui pikkubussilla Euroopan halki lähelle Barcelonaa. Lähetin äidilleni kortteja eri paikoista, joten nyt voin seurata mukavasti matkareittiämme. 

Tässä kortti, jossa kuvateksti: M/F Gedser, Die moderne und elegante Personen- und Autofähre zwischen Travemünde und Gedser.

Autolautta Gedser vei meidät Tanskasta Saksaan ja oli vasta vuoden vanha tuohon aikaan. En tiedä paljon sen kohtalosta,  mutta se on merkitty yhä käytössä olevaksi monien vaiheidensa jälkeen. Nykyisin Gedserin nimellä taitaa kulkea uudempi versio. 

Junalautta Malmöhus 1955

Malmölaisen Kockums Varv Ab:n Ruotsin rautateille rakentama junalautta Malmöhus aloitti liikennöinnin 1945 Malmön ja ​​Kööpenhaminan välillä. 

Lautta lopetti matkustajakuljetukset 27 vuoden jälkeen ja poistettiin liikenteestä 1986. Malmöhus palveli vielä Oslossa ennen romuttamistaan Espanjassa 1998.

Isäni lähetti äidilleni yllä olevan kortin 21.4.1955. Kortissa on painettu teksti: 

Ensamrätt: Berndt Johnsson, Malmö.

Rahtilaiva Bjarmia Kielin kanavassa

Tämän kortin on eräs sukulaiseni lähettänyt 1954 Kielin kanavalta (Nord Ostsee-Kanal, 1948 asti Kaiser-Wilhelm-Kanal), joka on yksi maailman vilkkaimmin liikennöidyistä kanavista. Se on 98 kilometriä pitkä ja kulkee Jyllannin niemimaan tyven poikki. Kielin kanavan kautta laivat voivat liikennöidä Pohjanmeren ja Itämeren välillä kiertämättä Tanskaa.

Kuvassa näkyy FÅA:n eli SHO:n (myöhemmin Effoa) helsinkiläinen rahtilaiva Bjarmia, joka oli tyypillinen 1950-60 -lukujen alus. Nimensä laiva sai islantilaisista saagoista, joissa kerrotaan mm. bjarmeista. Bjarmian asukkaat olivat suomalais-ugrilaisia. 

S/S Birger Jarl myöhästyi Helsingin olympialaisista

S/S Birger Jarl rakennettiin Finnbodan telakalla Svea-varustamolle, ja se oli yksi kolmesta yhteisliikennevarustamoiden (Silja Linen edeltäjä) Helsingin olympialaisia varten tilaamasta ns. olympialaivasta. Toisin kuin SHO:n Aallotar ja Bore-varustamon Bore III, Birger Jarl ei kuitenkaan ehtinyt varsinaiseen olympialiikenteeseen, vaan se aloitti liikennöinnin Helsingin ja Tukholman sekä Turun ja Tukholman välillä vasta seuraavana vuonna.

Vuonna 1982 laivan alkuperäinen höyrykone sai tehdä tilaa dieselmoottorille, joka vuorostaan vaihdettiin tehokkaampaan 1989. Myös ulkoisesti alus on kokenut suuria muutoksia aikojen kuluessa.

S/S Ariadnella on jännittävä historia

Kööpenhaminasta 1955 saamani kortin innoittamana tutkin tarkemmin itsellenikin tuttua laivaa; sain lapsena vierailla aluksella kortin lähettäneen isäni mukana.

Monien historiallisten ja jännittävien vaiheiden jälkeen Ariadne luovutettiin sota-korvauksena Neuvostoliitolle 1944, mutta alus ajoi luovutusmatkalla karille joulu-päivänä. NL ei enää kelpuuttanut laivaa, vaan halusi melko uuden Aallottaren tilalle. Ariadne pelastettiin seuraavana keväänä ja korjattiin Helsingissä. Sitä jatkettiin,  jäävahvistettiin ja sen korsteenia lyhennettiin. Alus pääsi tämän jälkeen mm. Helsinki-Kööpenhamina -linjalle 18 vuodeksi. 

Vuonna 1968 Ariadnea suunniteltiin museoalukseksi, mutta hanke ei toteutunut,  ja niin aluksen kohtaloksi tuli joutua romutettavaksi. 

Lehtimummon aarteet

Lapsuudenkotini ikkunan alla oli lehtimummon asemapaikka 1950-luvulla 

ja vielä 1960-luvullakin. Hän myi lehtiä vanerisesta, pyörillä liikkuvasta avokojusta, jossa uusimmat lehdet olivat ripustettuina pyykkipojilla narulle. 

Talvella kojussa paloi myrskylyhty, mummolla oli kääntö-turkki, villabaskeri korville vedettynä ja vain puolisor-mikkaat kohmeisten, painomusteen värjäämien käsiensä suojana. Hän puhalteli vähän väliä sormiaan ja siemaili kuumaa kahvia termarista kotipullan kanssa. Mummo tunsi kaikki kulmakunnan kakarat ja tiesi, mitä kukin tuli ostamaan, lehden ilmestymispäivän mukaan.
Ajan Sävel ja Elokuva-Aitta olivat suosikkejani. 

http://www.antikvariaatti.net/type.php?id=3&category=732
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ajan_s%C3%A4vel_(nuortenlehti)

http://karileppanencomics.fi/finnish%20old%20comics%20from%20fifties.htm

Amelia oli ilmojen sankaritar

Mieheni säästämät Tammen  Kultaiset Askartelukirjat 2  ja 4  1950-luvulta kertovat kuuluisista koneista ja niiden lentäjistä. Värityskirjoihin liimailtiin kuvia.

Kirjassa on tarina Lockheed Electra -yksitasosta, 
jolla ensimmäisenä naisena Atlantin yli lentänyt amerikkalainen Amelia Earhart nousi ilmaan 1937 suunnistajansa kanssa lentääkseen maailman ympäri. He lensivät Yhdysvaltojen halki ja Atlantin yli Eurooppaan, josta edelleen Australiaan. Täältä he suuntasivat lentonsa Tyynen meren ylitse kohti Howland-saarta. Tämän saaren läheisyydessä kone katosi eikä siitä onnistuttu löytämään jälkeäkään. 

99-vuotias Nikolai II liikennöi edelleen

Lainaus laivan mainostekstistä: "Nikolai II on vanhin Helsingissä rakennettu, edelleen liikennöivä alus. Alus on valmistunut 1903, samana vuonna, jolloin rakennettiin ensimmäinen toimiva moottorilentokone ja saavutettiin puhelinyhteys Pariisista Roomaan. Lentoliikenne ja puhelinverkosto ovat sittemmin kokeneet melkoisen muodonmuutoksen, mutta Nikolai tarjoaa edelleen samaa Helsingin saariston tunnelmaa ja laivaromantiikkaa kuin sata vuotta sitten."

Kuva on pikkuserkkuni Kari Jaakkolan piirtämä. 
Linkissä tietoja taiteilijasta. 

Rakastettu Martta Wendelin

Ohessa pari Wendelinin korttia, joita en löytänyt muualta netin runsaasta tarjonnasta. Ensimmäinen on lähetetty 1958. Toisessa on erikoismerkki vuodelta 1945 ja korttiin painettu teksti: "Tulot käytetään potilasaskartelun hyväksi sairaaloissa. Suomen Sairaalaopettajataryhdistys."

Martta Wendelin (1893 Kymi - 1986 Tuusula) opiskeli Helsingin yliopiston piirus-tussalissa Eero Järnefeltin johdolla ja sai yksityisopetusta myös Akseli Gallen-Kallelalta. Taiteilija tunnetaan lähinnä korttien ja lehtien kansikuvien piirtäjänä sekä satukirjojen kuvittajana. Kuvitustyön varjoon on kuitenkin jäänyt mittava maalaus-, grafiikka- ja piirustustuotanto.

Martta Wendelinin museo sijaitsee Hyrylän Taide- ja kulttuurikeskuksessa. 

Taiteilijalle myönnettiin vuonna 1974 taiteilijaneläke ja 1977 hän sai elämäntyöstään Jenny ja Antti Wihurin rahaston tunnustuspalkinnon.

Vaatetusalan opiskelijoita 1930-luvulla

Suuria pulavuosia ei huomannut ainakaan muodissa. Mallit olivat vaihtelevia ja niissä suosittiin yksityiskohtia: koristenappeja, paljetteja, vöitä ja kontrastivärejä. Valuvista kankaista tehtyjen hameiden ja leninkien helmat pidentyivät nyt polven alapuolelle. Suosittuja kankaita olivat silkit, sorsetit ja ohuet silkkivillat.

Hyvät ompelimot olivat arvossaan, mutta valmisvaateteollisuuskin alkoi saada jalansijaa. Äitini, joka olisi täyttänyt 100 vuotta viime joulukuussa, opiskeli alaa tuohon aikaan. Hänestä tuli taitava muotisuunnittelija ja mallimestari.

1930-luvun valokuvissa huomioni kiinnittyy kuitenkin kampauksiin: hiukset olivat lyhyet ja pehmeästi laineilla kehystäen kasvoja. Usein käytettiin sivujakausta. Äitini (1911-1994) istuu kuvassa vasemmalla.

Propaganda-Aseveljien henkistä sodankäyntiä

Propaganda-Aseveljet oli  talvi- ja  jatkosotien  aikainen  järjestö, jonka perustivat lauluntekijä Reino "Palle" Palmroth ja Aunuksen Radion päällikkönä ja reporttina toiminut Pekka Tiilikainen. Järjestön tarkoitus oli tuottaa viihteellisiä  asemiesiltoja tukemaan henkistä sodankäyntiä. Arijoutsi, aikansa luetuin suomalainen pakinoitsija, avusti säännöllisesti Propaganda-Aseveljien Hopeatorvet-lehteä.

Viihdytyskiertueporukka Simolan asemalla 1942 odottamassa 

radan korjausta pommituksen jäljiltä. Vänrikki Arijoutsi 

keskellä ja hänen takanaan tummahiuksinen Arvo Koskimaa, 

Syyspihlajan alla -tangon säveltäjä. Luulisin, että näyttelijä 

Leo Riuttu on 3. oikealta. Isäni on 3. vas. tangon vieressä.

Talvisodan jälkeen Propaganda-Aseveljien kärkijoukko perusti yhdessä Valtion tiedotuslaitoksen kanssa Puolustusvoimain viihdytystoimiston, jonka rintamille ja sotasairaaloihin suunnattu toiminta käynnistyi 27.6.41. 

Uusi Suomi 7.7.2009: "Viihdytystoimintaa jatkui sodan loppuun saakka. 

Vain muutama päivä ennen Neuvostoliiton suurhyökkäystä kesäkuussa 1944 kenraalimajuri Aaro Pajari tarjosi reservidivisioonalleen Kannaksella Kreivitär Maritzan ulkoilmanäytöksenä. Kymmenisen päivää myöhemmin sama joukko yritti lähes samassa maastossa pysäyttää venäläiset Kuuterselässä."

Puolalainen julistekalenteri on aarteeni

Viime talvena lajittelin kaikki paperini kansioihin. Pelkästään valokuva-, kirje- ja graafiset kokoelmani vievät tilaa koko vaatehuoneen, jonka olen järjestellyt arkistoksi. Lapseni saavat aikanaan päättää jäämistön kohtalosta, minä en pysty mitään enää hävittämään. Mietin juuri, mistä viimeiseksi luopuisin, jos mukaan ei lasketa valokuvia, perheen papereita tai lasten ja lastenlasten itse tekemiä lahjoja. Tässä tulos:

En luopuisi julistekalenteristani, joka on Puolan suurlähettilään lahja miehelleni 2003. Sen lehdet ovat korkeatasoisesti painettua huippugrafiikkaa ja lisäksi sillä on minulle erityinen merkitys. Linkistä varmaan selviää syy.

Erilaisia kesiä

Olen joskus kuvannut tyttäreni jääkaapin oveen magnetoimat muistot, joissa poseeraavat 14-vuotias angorakissamme Musetta eli Mussu (1985-1999) viimeisenä kesänään sekä mieheni Jyri (1944-2004) 8-vuotiaana Pörri-koiransa kanssa. Onnellisen oloiset kaverukset  viettivät ensimmäistä kesäänsä samassa talossa, jossa vietän kesiäni. Taustalla Kotvion saha, joka nyt on omakotialue.