Ei ole enää markkoja taskussa, kokoelmissa kuitenkin

Suomen setelimarkkoja kokoelmistani. Tuossa punaisessa kympissä on allekirjoittajana Urho Kekkonen ja vuosiluku 1945. Muistan lapsena käyttäneeni samanlaista. Violetissa kaksikymppisessä, ruskeassa kympissä ja vihreässä vitosessa on vuosiluku 1939. Näitä löytynee myös setelien myyntisivuilta. Arvoa en tiedä; en todellakaan ole mikään numismaatikko.

Satasesta markaksi

Vuoden 1963 rahauudistuksessa käyttöön otettu setelisarja perustui jo vuodesta 1955 käytössä olleisiin, Tapio Wirkkalan suunnittelemiin seteleihin. Tähän skannaamani markka sekä sininen vitonen ovat mielestäni kauneimpia rahojamme. Vanhojen seteleiden keräilyarvoon vaikuttavat paitsi kunto ja vuosiluku, myös sarjanumerot ja allekirjoittajat. 
Olin seitsemäntoista, kun rahauudistus teki satasesta markan ja toi pennit uudelleen käyttöön. Vähän aikaa piti totutella uusiin arvoihin ja siihenkin, että miljoonääriksi oli enää turha tavoitella; entinen milli olikin nyt kymppitonni. 

Koteihin alettiin ostaa elektroniikkaa ja autojen tuontisäännöstely lopetettiin. Vuosikymmenen lopulla autoja olikin jo lähes 800 000. Etelänmatkat alkoivat ja myös Neuvostoliitosta tuli suosittu matkailukohde. Vuonna 1963 markan ostovoima oli vielä 10 kertaa suurempi kuin vuonna 2001.

Eräs sotamuisto kirjahyllystäni

Kansallisen veteraanipäivän innoittamana etsiskelin isäni sotamuistoja. Tässä runokirja, jonka etuaukeamalle hän on kirjoittanut: "Olen korjannut tämän runokirjan talteen sodan jaloista, maantienojasta. Kannaksen Seivästön kylässä syyskuun alussa 1941."

Sain pian tämän postaukseni jälkeen seuraavat tiedot Juhalta, kiitos!
http://www.yivoencyclopedia.org/article.aspx/Kvitko_Leyb

Wikistä: Kvitko pidätettiin Neuvostoliiton juutalaisvastaisen kampanjan aikana tammikuussa 1949. Vuonna 1952 hänet tuomittiin kuolemaan syytettynä maanpetoksesta ja ammuttiin. Hänen maineensa puhdistettiin vuonna 1955... 

Picasson Mies ja lammas

Päivitän vanhan juttuni, koska tänään on kulunut 40 vuotta Picasson kuolemasta. Kuollessaan 8.4.1973 hän oli 91-vuotias.

Cannesin ja Nizzan välillä sijaitseva Vallauris on yksi Picasso-kaupungeista; hän asui siellä 1948-1955. Tähän jaksoon sijoittunut Korean sota näkyi mestarin tuotannossa. 

Vallaurisin vuosinaan Picasso teki paljon keramiikkaa jatkaen näin alueen ikivanhaa kulttuuriperinnettä. Taiteilijan kiinnostus keramiikkataiteeseen alkoi hiipua 1949, ja hän oli jo muuttamassa muualle, kun Vallaurisin asukkaat antoivat taiteilijalle tehtäväksi kaupungin kappelin koristamisen; syntyi rauhankappeli kuuluisine teoksineen. Vuodesta 1959 se on ollut kansallinen War and Peace -museo.

Kortissani vuodelta 1954 on Picasson 

Mies ja lammas -patsas, jonka hän lahjoitti Vallaurisin kaupungille ehdolla, että lapset saavat vapaasti kiipeillä sen päällä. Taiteilija ei kommunistina koskaan myöntänyt teoksen Hyvä paimen -kytköstä, vaikka mielestäni tuossa lahjoitusehdossakin on piilomerkitys: Sallikaa lasten... 

Picasson omin sanoin: 
"Mies voisi kannatella vaikka sikaa. Veistoksessa ei ole mitään symboliikkaa, vain pelkkää kauneutta".

Ompun kekseliäs pääsiäistipu

Lainaus Postikorttiyhdistys Apollon Omppu-sivulta: Omppu-kerho on perustettu marraskuussa 1995. Kerho toimii postikorttitaiteilija Osmo ”Omppu” Omenamäen ja keräilijöiden yhdyssiteenä sekä edistää hänen tuotantonsa keräilyä, tutkimusta ja julkaisua. Toiminta kattaa koko Suomen. Kerholaiset kokoontuvat muutaman kerran vuodessa erilaisten tapahtumien yhteydessä. Kerho julkaisee Omppu-kerholehtä, jossa luetteloidaan taiteilijan tuotantoa ja julkaistaan tiedotteita. Jäsenetuna voi ostaa numeroituja kortteja.
En ole jäsen, mutta minulla on muutama sukulaisilleni lähetetty Omppu-kortti. Tässä pääsiäisen läheisyyteen sopiva. 

Mouru-orkesterin maaliskuinen konsertti

Tämän maaliskuisen kortin olen lähettänyt äidilleni Hauhon Torvoilan kylästä, jossa vietimme ystäväni kanssa ihanan hiihtolomaviikon aitohämäläisessä maalaistalossa 1960-luvun alussa. Kortin viesti:
"Olemme olleet täällä jo 2 päivää. Kyllä on hauskaa tämä oikea maalaiselämä. Olemme hiihtäneet hiihtokorttimme jo melkein täyteen. Tulimme juuri saunasta ja navetassakin kävimme. Siellä oli tosi iso sika ja pieniä possuja sekä vasikoita ym.   Tulen sunnuntaina."
Kortti on saksalaista alkuperää, painon tunnus FAIKH. Ostettu kyläkaupan korttitelineestä. Kustantajasta löysin vain tämän nettitiedon:
http://www.catawiki.com/catalog/postcards/publisher-as-on-card/688867-faikh

Joseph Alanen ja Kalevala

Kalevalaisten Naisten Liitto julkaisi tamperelaisen taiteilija Joseph Alasen (1885-1920) Kalevala-aiheisen korttisarjan 1970-luvun puolivälin tienoilla. Teokset valokuvasi Anssi Mellblom ja painoi Uusi Kivipaino Oy Tampereella. Kuvassa korttisarjan kansion kansikuva; kortit olen lähettänyt ystäville aikoja sitten.

Kansion esittelytekstin lähteenä kustantaja on käyttänyt Aune Lindströmin teosta Joseph Alanen Kalevalan kuvittajana (Kalevalaseuran vuosikirja 1974):
Lyhennelmä: Alasen tuotannosta valtaosa, yli 100 teosta on Kalevala-aiheisia maalauksia. Tyyliltään ne edustavat 1900-luvun alulle ominaista jugendia. Teoksissaan hän sovelsi muinaissuomalaisia ja myöhempiä kansantaiteen koristeornamentteja, osaksi myös itämaista ornamentiikkaa.

Joseph Alanen -haulla löytyy ainakin Googlesta paljon taiteilijan Kalevala-aiheita.
Kuva toimii linkkinä:

Olof Palmen ruusumeri

Ruotsin pääministeri Sven Olof Palme murhattiin Tukholmassa 28.2.1986. Olimme seuraavana päivänä käymässä tapahtumapaikalla. Mieheni kuvasi kansalaisten tuoman valtaisan, ihmisen korkuisen tulipunaisen ja tuoksuvan ruusumeren, johon mekin veimme omamme. Oli järkyttävää ajatella, että murha oli tapahtunut vain muutamaa tuntia aiemmin.

Francian Madonna Münchenista

Italialainen renessanssitaiteilija Francesco Francia, oik. Raibolini (1450-1517) syntyi Bolognassa ja oli kultaseppä ennen taidemaalariksi ryhtymistään. Hän maalasi etupäässä alttaritauluja ja muotokuvia. 

Jouluna 1938 lähetettyyn korttiin kuvattu Madonna-teos kuuluu Münchenin 
Alte Pinakothek -museon aarteisiin. Kortin on painanut F.A. Ackermanns Kunstverlag Münchenissa. Kortti on hieman nuhraantunut 74-vuotisella vaelluksellaan, mutta teosta voi ihailla netissäkin:

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Francesco_francia,_adorazione_del_bambino.JPG

Pyhän Nikolauksen juhla

Joulupukin esi-isän, Pyhän Nikolauksen muistopäivää vietetään Niilon ja Nikon nimipäivänä 6. joulukuuta sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa, jossa häntä muistellaan myös viikoittain joka torstai. Hollannissa pantiin Nikolauksen päivän aattona heinillä ja kauroilla täytetyt lasten kengät oven ulkopuolelle hartaasti odotetun vieraan hevosta varten.

Olen aikaisemmin kertonut kauneimmasta kirjastani Mestarimaalauksia, josta on myös hollantilaisen Jan Steenin (1626-1679) teos. Hän on elävästi kuvannut Pyhän Nikolauksen päivän juhlaa omassa kodissaan: kiltit lapset ovat saaneet namuja ja leikkikaluja, mutta itkevä poika näyttää jääneen lahjoitta. 
Jan Steen on suurimpia kykyjä niiden laatukuvamaalareiden joukossa, joita sanotaan 1600-luvun Hollannin pienoismestareiksi (he maalasivat pienikokoisia teoksia). Laatukuvamaalarit olivat aikansa "valokuvaajia".

Pieni näyttely: Martan joulukortteja

Martta Wendelinin joulukortteja on kertynyt jonkun verran kokoelmiini; en ole varsinaisesti niitä keräillyt. Nämä kortit ovat ikäluokalleni tuttuja, ja ainakin minulle ne tuovat mieleen lapsuuden joulut. Uusintapainoksia Wendelinin korteista myy SPR.


Viereinen kukkakortti on lähetetty 1966.

Lisää hyödyllistä tietoa:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Martta_Wendelin

Rut Bryk: Äiti ja lapsi

Tänään on 1994 kuolleen äitini 101-vuotissyntymäpäivä. Julkaisen hänen muistokseen kokoelmissani olevan kortin taiteilija Rut Brykin (1916-1999) keramiikkateoksesta "Äiti ja lapsi" (foto J.D. Barnell). Lainaus sinisellä korostetusta linkistä:

"Rut Bryk loi itsenäisenä taiteilijana ja puolisonsa akateemikko Tapio Wirkkalan rinnalla koko sodanjälkeisen ajan Suomen taideteollisuuden legendaa, joka kantoi maailmalle. Ura oli pitkä, työntäyteinen ja kansainvälinen. Brykin teoksissa oli aina eleganssia ja voimaa, mutta ne eivät puhuneet milloinkaan suurella äänellä kuten ei taiteilija itsekään mielellään tehnyt. Viimeiseksi jäänyt mittava julkinen teos, Jäävirta-reliefi valmistui 1992 tasavallan presidentin asuntoon Mäntyniemeen."

Toivotan hyvää pikkujoulua kaikille lukijoilleni!

Taiteilija Joonas: "Vain piirtämällä oppii piirtämään"

Olin aikoinani useita vuosia Postipankin mainososastolla tekemässä muun ohella Kultapossu-lehteä. Lehden kansikuvat piirsi silloin taiteilija Veikko Savolainen alias Joonas. Tässä hänen taitavasta kynästään lähtenyt vuoden 1979 joulukuun lämminhenkinen kansikuva lukuisine pienine yksityiskohtineen.

Vuoden 1982 elokuun numerossa Veikko Savolainen kertoi itsestään ja työstään (lyhennelmä):

"Sain 7-vuotiaana joululahjaksi  Iskevä Salama -sarjakuvakirjan eli Flash Gordonin, jonka oli piirtänyt Alex Raymond. Selasin sitä niin lumoutuneena, että muut joululahjat unohtuivat. Siitä päivästä lähtien olen halunnut piirtää sarjakuvia. Pienenä poikana piirsin sarjakuvia kotirintaman tapahtumista isälleni, joka oli sodassa. Kun ensimmäinen kuvani julkaistiin, olin 11-vuotias. Ammattimaisen piirtämisen aloitin 17-vuotiaana. Nimi Joonas kuului alun perin sarjakuvahahmolle, jota piirsin 21 vuotta." Lopuksi Savolainen antoi ohjeen taiteilijoiksi haluaville kultapossukerholaisille: 

"Vain piirtämällä oppii piirtämään".

https://fi.wikipedia.org/wiki/Flash_Gordon

Margrethen ja Leenan taidetumput

Tässä on kansiossani piileskellyt, 1950-60-luvulla USA:sta lähetetty, mutta Tanskassa painettu joulukortti takanaan teksti: From an original by Margrethe. Copyright L. Levison Jr. LTD 10-5607 C. Kortti on ollut maineikkaan paperialan yritys H. George Caspari Inc:in (tämä on linkki) valikoimissa. 

On syytä uskoa, että originaali on kuninkaallista alkuperää eli taiteilijanakin tunnetun Tanskan kuningattaren luomus. Sain kortista idean esitellä ystäväni, ruoveteläisen taiteilijan Leena Kulmalan ihanat, kirjotut tumput. Vielä ehtii inspiroitua neulomaan ja tekemään kirjontatöitä joululahjoiksi.

Kiitos Leenalle luvasta julkaista kuvat, jotka nappasin hänen Facebook-albumistaan. 
Alla olevien kuvien copyright on siis Leena Kulmalan.

Kotiseutumuseot ovat täynnä aarteita

Piipahdan eri paikkakuntien kotiseutu- ja muissa museoissa aina, kun sellaisen huomaan. Minulle läheisin on Ruoveden kotiseutumuseo, joka vietti kesällä 
80-vuotisjuhlaansa. 

Vanhan Suur-Ruoveden alueelta museonmäelle siirrettyihin, 1600-1800 -luvuilta peräisin oleviin rakennuksiin on kertynyt satoja, myöhemmin Museoviraston tuella luetteloituja esineitä. Siinä hommassa minäkin olin mukana ja hauskaa oli; enpä olisi monenkaan härvelin nimeä, saati käyttötarkoitusta arvannut. Lisäksi esineet kertovat entisaikojen käsityötaidoista. Yllä on ajat sitten museolle suunnittelemani kortti, jota ei saa mistään. Lisää aiheesta, varsinkin kuvan reestä toisessa blogissani, johon pääsee sinistä korostusta klikkaamalla.

Rippilapsen kirje vuodelta 1903

Äidinäitini sisar kätki rippilapsena kotitalonsa hirrenrakoon viestin, joka oli kirjoitettu 1903 ja löytyi korjaustöiden yhteydessä 1940-luvulla. Sain siitä kopion talon nykyisiltä omistajilta tehdessäni sukututkimusmatkan Liminkaan 1994.

Epätoivon ja pelon välillä. 

Nyt on sunnuntai Kesäkuun 7 päivä. Huomenna alkaa rippikoulu Limingan kirkossa. Olen toivon ja epätoivon välillä josko minä pääsen koulusta pois sitten lopussa. Äsken luin katekismuksen tuossa, sain yhteen kertaan läpi. Pitäisi ruveta lukeen piplian historiaa. Woi kun minua pelottaa kun en minä oikein osaa voi voi ja mulle pauhataan kun olen kulkenut tansseissa ja iltamissa. Kyllä minä kadun niin kovasti kun en ole käynyt pyhäkoulua voi voi ja se sairaanhoitaja on kannellut ja minulle pauhataan. Ihan tahtoo tulla itku kurkkuun väkistenkin. Kyllä se on surku jos minä en pääse (iso reikä paperissa keskellä) kyllä aivan peloissani olen siihen ep... kun pelkään niin kovasti!!!!!! Rukoilen Jumalaa auttamaan minua että minä pääsisin pois, en voi. Auta auta minua auta rakas Kaikkivaltias Isä, jos enään kelpaan sulle. Lopetan. Lopetan tämän kun en enään jaksa, enään kun niin pelkään kovasti. Voi voi voi voi voi voi voi voi. Limingassa Kesäkuun 7 p. 1903

Ilo ja riemu

Nyt on jo kulunut kaksi viikkoa siitä kun koulu alkoi. Ja jo on se loppunut. Pääsin minäkin pois koulusta ja ei pauhattukaan ollenkaan. Kiitos olkoon Jumalan sillä se oli hänen tahtonsa. Juhannuksena on rippilapset ja tiistai-iltana pitäs mennä lehittään kirkkoa 6 iltapäivällä. Maria, Aina Jukola, Anna Ojanperä, Hanna Ylitalo, Sofia Arfman, Anna Mattila, Alma Niemelä, Inga Tiusanen, Jenni Lampela, Ita Wäisänen, Maria Pasanen, Wanni Anttila. Siis juhannuksena on viimenes toimitus Limingassa Kesäkuun 26 p. 1903 Herran ehtoollinen.

Älkää maailmaa rakastako. Älkääkä mitään mitä mailmassa on.
Lihan himo ja silmäin pyyntö. Ei se ole isästä vaan se on maailmasta.
Tulevana juhannuksena mennään Pappilaan kello 5 illalla muisteleen näitä kouluaikoja. Liminka Kesäk. 1903

Jumala neuvokoon, opettakoon ja johtakoon minua vaikeiden kohtaloidenkin läpi. Jumala, Isä, anna että tämä hetki olis minulle siunaukseksi, eikä kiroukseksi. Siunaa Auta minua Isä.

Pepi matkasi mantelimaasta Suomeen 2001

Sisareni Auli Wahlbergin kirjoittama ja kuvittama lorukirja Mantelimaasta Suomeen kertoo espanjalaisesta Pepito-löytökoirasta ja tämän suomalaisista eläinystävistä. Loruissa tutustutaan kurjen liiketoimiin, sammakon ja hanhen kuorolauluun sekä sirkusnallen temppuihin. Saamme tietää myös, mitä tapahtuu, 

kun Mirri väsyy sillin makuun, ja kuinka käy hukkien köydenvedossa. Auli on kuvaamataidonopettaja, jonka kanssa julkaisimme yhdessä kirjan Kosketan eilistä 2006. Loppuunmyydyssä kirjassa on runojani höystetty Aulin maalauksilla.

Kuvassa Espanjan Fuengirolasta hylättynä löytynyt kirjan päähenkilö. Ihanin tuntemani seurakoira alkaa olla jo vanhus, mutta vielä vilkas ja pirteä. Se on useasti päässyt käymään isäntäväkensä kanssa myös entisessä kotimaassaan.

YK:n päivä: Unifemin äitiä muistellen

Tänään muistelen taas perinteisesti aikoja, jolloin järjestimme Ruovedellä YK:n päivän rauhanmarsseja ja -juhlia. Vuosia sitten emännöin jo eläkkeellä olleen YK:n apulaispääsihteeri Helvi Sipilän (k. 2009) vierailua Ruovedellä, kun hän kävi perustamassa sinne Unifemin paikallisyhdistyksen (United Nations Development Fund for Women). Huomaavainen vieraamme oli etukäteen ottanut selvää Ruoveden nähtävyyksistä. Kuvassa silloinen kirkkoherra Lauri Riihijärvi esittelee Sofia Magdalenan kirkon aarteita.

Kierroksen jälkeen illastimme rennoissa tunnelmissa puhellen niitä näitä. Helvi Sipilä kertoili tarinoita YK-vuosiltaan ja kehui kovasti entistä työtoveriaan Martti Ahtisaarta. Hän oli kuulemma hyvin arvostettu henkilö maailmalla. Suomessa häntä ei ainakaan kovin yleisesti silloin tunnettu. "Siitä miehestä kuullaan vielä", sanoi vieraamme. Eipä tainnut itsekään aavistaa puhuvansa tulevasta presidentistä ja Nobelin rauhan-palkinnon saajasta.
Helvi Sipilä oli välitön ja mukava persoona, jonka kanssa koko maailma tuli hyvin toimeen. Hän olisi ollut varmaan pettynyt, kun Suomi jäi YK:n turvaneuvoston ulkopuolelle. Tässä tietoa hänen lempilapsestaan:

http://www.unwomen.fi/historia

Ostamalla UNICEF-tuotteita
annat lapselle paremman tulevaisuuden.

Tee ostoksesi helposti verkkokaupassa:
http://www.unicef.fi/myynti.

Voit tutustua laajaan kortti- ja 
lahjatavaravalikoimaan ja tehdä tilauksesi.

Muisto Veikko Ahvenaiselta 15 vuoden takaa

Veikko Ahvenainen on suomalaisten rakastama harmonikkataiteilija, jonka konsertin järjestin Ruovedellä syyskuussa 1997. Hän suuntasi tämän jälkeen Amerikan-kiertueelle ja lähetti kiitoskortin Coloradosta 20.10.1997; tasan 15 vuotta sitten. Kortti pääsi kokoelmiini; onhan se mukava muisto virka-ajoiltani.

http://muistinmusiikkia.blogspot.fi/2012/10/muistoja-veikko-ahvenaiselta-15-vuoden.html

August III teki hyvän kaupan 1754

Taiteilijat, runoilijat ja säveltäjät tuntuvat saavan erityistä innoitusta siivekkäiltä ystäviltään. Heidät mainitaan melkein jokaisessa joululaulussa, kirkkomaalaukset ovat täynnä enkeleitä ja kirkkosävellyksissä voimme kuulla heidän sointuvaa kuorolauluaan.

Lapsuuden kiiltokuva on kaikille tuttu; jäljitelmä Rafaellon Sikstiiniläismadonnan enkelilapsesta, joka alkuperäisteoksessa seuraa ystävänsä kanssa tarkkaavaisesti, mitä yläpuolella tapahtuu. Jättiteos valmistui vuoden 1515 tienoilla Piacenzan Pyhän Sikstuksen kirkon alttaritauluksi. Vuonna 1754 Saksin vaaliruhtinas August III osti sen 20.000 dukaatilla, ja Madonna joutui Dresdenin taidemuseoon.

Minä ainakin uskon henkiolentoihin, kun näen, kuulen tai luen suurta taidetta; ilman heidän apuaan ei sellaisia teoksia luoda. Ja tämä on taivahan tosi!

Taitelijasetäni Lauri Autio

Löysin muutama vuosi sitten ABC-piirustuskoulun oppivihkon Ruovedeltä. 
Se lojui Ritoniemen talon (jossa Runeberg toimi kotiopettajana) sivurakennuksen tyhjällä ullakolla. Poimin sen talteen ja yllätyksekseni peukalopaikaksi avautui taiteilijasetäni oppilastöiden sivu. 

Lauri Autio syntyi 1915 Kymin Tiutisen saarella ja kuoli 52 vuotta sitten vain 45-vuotiaana. Valitettavasti hän ei ehtinyt saada laajempaa valtakunnallista huomiota taiteilijana; synnyinseudullaan hänet kyllä tunnetaan ja monista kymiläiskodeista löytyykin setäni tuotantoa. Kotkan kaupunginkirjastoon on hankittu Lauri Aution maalaus "Kolkkalan kylä".

ABC-piirustuskoulun kirjasta: "Lauri Aution ilmeikäs

omakuva. Tämä taitava suoritus on saanut tunnustusta

ulkomaillakin." Akvarelli oik. on Vuorisaaresta. 

Lauri Autio maalasi maisemia luonnossa suoraan kankaalle - säällä kuin säällä. Kesäisin hän retkeili "seilipaatillaan" lähisaarissa ja ikuisti Kuutsalonkin taloja ja rantoja. Setäni oli monipuolisesti lahjakas ja opetteli muun muassa englannin ja ranskan kielet; kitaraakin hän soitti taitavasti.

Minä sain usein toimia temperamenttisen ja hauskan Lauri-sedän oppaana hänen vieraillessaan Helsingissä. Ihmettelin, kuinka nopeasti hän luonnosteli kaikkea näkemäänsä - huonekasveista ihmisiin. 

Aleksis Kivi: Kyllä minusta vielä puhutaan

Eräs kirjahyllyni luetuimmista kirjoista on Veijo Meren vuonna 1973 Otavan kustantamana ilmestynyt Aleksis Stenvallin elämä. Se on paras Kivi-elämäkerta, jonka olen lukenut.  Tohdin lainata tähän katkelman kirjan loppupuolelta Aleksis Kiven päivän kunniaksi:

"Tuusulan taiteilijasiirtolassa lapsuutensa viettänyt Antti Halonen kuuli seudun ihmisten muistoja Kivestä ja tallensi ne kirjaansa Taiteen juhlaa ja arkea. Sen mukaan nälän heikontama keppiinsä tukeutuva Kivi lähti usein liikkeelle veljensä mökistä. Albert väitti, ettei veli liikkunut ulkona, mitä nyt pari kertaa kuljeskeli mökin takana metsässä. Hän meni taloihin, joissa häneen oli suhtauduttu ystävällisesti. Hän tuli sisälle ääneti ja arastellen, istui oven suuhun penkille ja alkoi pyöritellä lakkiaan. Kaikki tiesivät, että Albert piti häntä suoranaisessa nälässä. Eräs sen aikaisista emännistä kertoi, että Kivi oli näille retkille lähtiessään tavallista valoisammalla päällä ja uskaltautui vaivattoman tuntuisesti ihmisten seuraan. Koskaan hän ei saanut kohtausta, alkanut huutaa ja valittaa. Hänen täytyi olla selvillä tilansa vaihteluista ja osata arvioida kuntonsa ja kestävyytensä. Kivi ilahtui kuin lapsi, kun hänelle tarjottiin kahvia. Sitä hän harvoin Albertin mökissä sai. Sai ainakin kerran, kun oli emännän nimipäivä. Kivi oli ihastellut kahvikuppia ja toivonut että saisi juoda siitä toistekin kahvia. Hän liikkui paljon sinä kesänä ja kävi kaukanakin. Hän myös jutteli, joskus jopa innokkaasti. Hän oli vakuuttanut: Kyllä minusta vielä puhutaan.

Kerran Kivi oli istunut Albertin mökin portailla ja sanonut: Kyllä ne hyvät herrat minulle laakereita kantavat, mutta ei niistä nälkä lähde." Alla postikortti Kiven kuolinmökistä kymmenien vuosien takaa ja valokuva viime vuodelta. Nykyisin se näyttää täysin erilaiselta ja pienemmältä.

Myönnytys: Iloinen joulupostinkantaja

Blogikaverini Matonkude sivusi jo joulua. Mikäs siinä. Ainahan se vain aikaisemmin tuntuu tulevan. Telkkarissa on kaksi jouluun viittaavaa mainosta ja postiluukusta tipahti ihka ensimmäinen joulukatalogi; tällä kertaa kilvan voitti Jotex-niminen ruotsalainen postimyyntitalo.
Itse alan laitella joulua ensimmäisenä adventtina ja siivoan odotetun vieraan ulos jo ennen loppiaista. Kaupallinen joulu on tietenkin monille tarpeellinen.

Minun myönnytykseni joulun varas-lähdölle ovat aidot kynttilät, joita polttelen pimeän tultua, mutta en vahingossakaan punaisia ennen joulukuuta. Jouluostokset teen aina viime tipassa ja ilman suunnitelmia.

Avaan nyt oman joulublogikauteni julkaisemalla amerikkalaisen Hallmarkin tuotantoa olevan iloisen kortin 1960-70 -luvulta (kuori on kadonnut). Taiteilija on USA:n arvostetuimpiin taiteilijoihin kuuluva Norman Rockwell. Kortin lähetti Floridaan muuttanut kummitätini. 

Jouluglögikausi taitaa jäädä avaamatta, löysin nimittäin ruokakomeron perukoilta viime joululta unohtuneen glögipullon, eikä ollut ensimmäinen kerta.

Tunnelmatuokio Kalelassa

Kirsti Gallen-Kallelan muistelma 
Ruoveden Kalelan tunnelmista

"Ensimmäisiin omakohtaisiin muistoihini liittyy isän kuva hänen seistessään ateljeessa maalaustelineen ääressä. Sikaarin tuoksu sekoittuu raikkaaseen öljyvärin ja tärpätin hajuun. Tämä tuoksu olikin kotimme olennaisin piirre ja se otti ensimmäisenä tulijan vastaan. Äiti soitti usein flyygelillä tai uruilla Beethovenia, Bachia, Sibeliusta tai Griegiä. 

Isän mielisävellyksiä olivat Beethovenin f-molli sonaatin (op. 2 no: 1) viimeinen osa ja yhdeksännen sinfonian viimeisen osan teema, jota hän hyvällä maalaustuulella ollessaan vihelteli. Chopin ja Tshaikovski vaikuttivat isään joskus hermostuttavasti, ne eivät aina sopineet hänen tunnelmaansa. Takassa räiskyi tervaskanto, raskaat lumivaipat peittivät suuresta akkunasta näkyvät puut..." Postimerkki on kokoelmistani. Kuva on postikortti "Kalela talviyössä". 

Risteilijä Aurora on museolaiva

Risteilijä Aurora, jonka tykillä venäläisten lähteiden mukaan ammuttiin paukkupanos lokakuussa 1917 Talvipalatsin valtauksen merkiksi, on Pietarin meriakatemian edustalla Nevalla. Se on yksi Pietarin suosituimpia turistikohteita. Pietarilaislehti kertoo Turun Sanomien (tämä on linkki) mukaan laivasta hämmentävää tietoa.

Parilla 1980-luvun Leningradin reissulla on laiva tullut minullekin pintapuolisesti tutuksi; kortti on kaupunkia esittelevästä matkamuistokansiosta. Taustalla Hotelli Leningrad, jossa yövyimme toisella matkalla.

Tulkoon hänestä sopusointuinen ihminen!

Mieheni äiti lähetti tämän kortin, kun esikoisemme oli syntynyt 1967. Kortti kuuluu "hyvän tuulen kortit" -sarjaan, jota kustansi FP Sweden (Fenno-Paperi). Kolmiosainen kortti aukeaa isoksi arkiksi, johon on kirjoitettu pitkä kirje. Isoäiti sanoo muun muassa: " Tulkoon hänestä sopusointuinen ihminen ja kasvattakaa hänet vanhanaikaisilla hyvillä keinoilla!"

Poikien kiiltokuvia

Pojatkin keräilivät kiiltokuvia 1950-luvulla. Aiheet ovat poikamaisia, mutta Bambikin on päässyt mukaan. Nämä ovat näytteitä mieheni Jyrin (1944-2004) vihkosta. Omat vanhat kiiltsikkani ovat kadonneet ajan syövereihin.

Kiiltokuvat ovat kiehtovia, kuten kitch yleensä tuppaa olemaan. Täältä löytyy paljon myytäviä kiiltokuvia:

http://www.huuto.net/osasto/keraily/
kiiltokuvat/214

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kitsch

Muistot albumeiksi

Tyttäreni Marjut innostui tekemään tyttärelleen skräppialbumia. Tässä muutama
sivu. Kovin muodikkaasta harrastuksesta on julkaistu myös kirja. Me opiskelimme taideoppilaitoksessa kollaasien tekoa; sama periaatehan tässäkin hommassa on.

Leikealbumit ovat arvokkaita muistoja tuleville polville. Näissä esimerkeissä on käytetty ilmeisesti askarteluliikkeen materiaaleja, mutta vain mielikuvitus on rajana. Viimeiset halaajat ovat vuonna 2004 edesmennyt mieheni ja minä 1971. Klikkaa kuva isommaksi.

Sosialistisia julisteita ja Majakovski

Ostin vuonna 1988 Neuvostoliitosta sosialistista realismia esittelevän julistekirjan, jonka kaikki työt ovat alansa mestarin, venäläisen Viktor Ivanovin (1909-1968) ateljeesta lähtöisin. Monille tutuiksi tulleet poliittiset julisteet ovat sykähdyttäviä katsojasta riippumatta. Kirjan aukeaman teokset puhuvat varmaan puolestaan. Vieressä runoilija Majakovskia esittävä juliste, jonka tekstiä en ymmärrä. Majakovski on yksi paljon lukemistani ja pitämistäni neuvostoajan runoilijoista. Näitä julisteita myydään netissä ja Helsingin venäläisessä kirjakaupassa, jossa on paljon muutakin kaunista tavaraa.

Vähän Hollywood-hömppää

Keräsimme ja vaihtelimme varhaisnuorina filkkareiden kuvia. Suosituimpia oli Elizabeth Taylor. Elokuva-Aitan (jonka leikkelin ennen kuin muut ehtivät sen lukea) ostin aina ratikka ykkösen päätepysäkin lehtimummolta. 
Vasta myöhemmin pääsimme ihailemaan filkkareitamme valkokankaalla; suurin osa elokuvista oli K16.

Kotini lähellä oli kaksikin leffateatteria,
Kino Käpylä kadun toisella puolella ja Huuskosen mummon Rio (hän oli näyttelijä Liisa Paatson isänäiti) vähän kauempana. Elokuvissa siis tuli istuttua aika usein. Elizabeth Taylorin purkkapakkauksesta saatu ihailijakuva on päiväkirjastani 1958.
"Lissun" kuvaa klikkaamalla pääset ihailemaan Hollywood-glamouria.

Porvoota juhlittiin 1946

Porvoon 1809 valtiopäivillä raatihuoneen toisen kerroksen suuressa salissa kokoontui aatelissääty ja pienessä salissa porvarissääty. Talo peruskorjattiin valtiopäivien 200-vuotisjuhlien kunniaksi.

Useita kertoja tuhoutunut myöhäisgotiikkaa edustava  tuomiokirkko tapuleineen pilkottaa katukuvissa kaikkialla. Sen vanhimmat osat ovat 1200-luvulta. 

Nykyinen ulkoasu on peräisin lähinnä vuosien 1414-18 uudelleenrakentamisesta.

Porvoon 600-vuotisjuhlapostimerkit 

vuodelta 1946 ovat muutaman 

kymmenen sentin hintaisia netissä 

nyt juuri.

Sinitaivaan vapaudessa

Pidän miljoonien muiden lukijoiden tavoin Richard Bachin Lokki Joonatanista. 
Se on kirja elämisen riemusta, vapaudesta ja itsensä toteuttamisen rajattomista mahdollisuuksista. Alla liitää kuvaamani naurulokki sinitaivaan vapaudessa Järvenpäässä. Olisiko itse Joonatan. Toivottavasti Richard Bach on selvinnyt jokin aika sitten sattuneesta vakavasta lento-onnettomuudestaan.

Lokki on usein runojeni symbolilintu. Kuvassa on kirjani aukeama, jolla kuvituksina sisareni taiteilemat lokit.