Nämä lehdet tuoksuvat vanhoilta...

Minulla on pelastettuina kaksi sidottua Allers Familj Journalin vuosikertaa, 1905 ja 1906, ullakoltamme. Näissä on hauskoja tarinoita, uutisia ja ihania vanhalla kirjapainotekniikalla valmistettuja romanttisia kuvia. Joistakin olen teettänyt julistekuviakin. Kävin 2006 Mannerheimintiellä sijaitsevassa antikvariaatissa kysymässä näiden arvoa. Omistaja vastasi, että haluatko lisää, tuolla niitä on kellarissa pinkka erään leskirouvan jäämistöstä. Lehden koko: lev. 30 cm ja kork. 39 cm. Toinen on siis 111 ja toinen 110 vuotta sitten ilmestynyt. Onnea Allersille!

Wikipedia: Allers on norjalainen viikkolehti. 

Lehteä julkaiseva Aller julkaisee myös muita lehtiä, kuten 

Se og Hør, KK ja Henne. 

Allers-lehden perustaja oli tanskalainen Carl Julius Aller, 

joka perusti lehden alkuperäisen, tanskalaisen version 

Kööpenhaminassa vuonna 1877 nimellä Illustreret Familie-Journal. 

Vuonna 1893 lehti sai ruotsalaisen versionsa, Allers Familj-journal, 

ja neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1897, lehden norjalainen versio

ilmestyi.

Ajankohtainen vanha Kultapossu: Koulut on käytävä!

Aloitin mainosgraafikon työni pian opintojeni päätyttyä pankissa, jonka nimi oli juuri lyhentynyt Postisäästöpankista Postipankiksi. Leoniassa en enää ehtinyt työskennellä, saati Sammossa tai Danske Bankissa. Postipankin mainososastolla tehtiin muun ohella jo 1958 perustettua lastenlehteä, josta kiitos kuuluu edesmenneelle FM Mirjami Makkoselle, PSP:n luovalle mainospäällikölle. Lehti ilmestyi kymmenen kertaa vuodessa, ja sen sekä aidolla kullalla päällystetyn säästöpossun lapset saivat kerättyään Leijonakantiselleen 25 mk. Levikki oli lopulta melkein 400 000 kpl.
Oli hienoa kuulua Kultapossukerhoon, jossa saattoi edetä Suurmestariksi asti. Yleissivistävän ja viihteellisen lehden varsinainen tehtävä oli tutustuttaa lapset pankkimailmaan ja säästäväisyyteen. Pääosassa oli itse Kultapossu kavereinaan Simo Sikuliini, Leo Leijona ja monet muut sankarit.

Mainostöiden lisäksi suunnittelin ja taitoin lehden ulkoasun sekä kirjoittelin siihen loruja ja tarinoita. Kesäisen kansikuvan toukokuun 1981 numeroon piirsi tuttuun tapaansa taiteilija Veikko Savolainen alias Joonas.

Tässä näytteeksi oheisen lehden juttu otsikolla KOULUT ON KÄYTÄVÄ:

"Peipposen ja kottaraisen, kuten useimpien muidenkin lintujen, on opeteltava oikea laulun nuotti. No jaa, kana pääsee vähällä, koska kaakattaminen on helpompaa. Perussävelmä peipon laulussa on aina sama, sillä peipon on laulettava peipposen laulua. Ja tämän sävelmän löytyminen sukupolvesta toiseen on mahdollista aivojen antamien herkkien ohjeiden perusteella.

Tutkijat väittävät löytäneensä lintujen laulusta murteellisia eroavuuksia. Saattaa siis olla niin, että Näsijärven rantaniittyjen kiurut livertelevät hieman eri tyyliin kuin Lohjanjärven kiurut. Kummatkin ovat opetelleet laulunsa kauan seudulla oleskelleilta vanhemmiltaan, jotka vuorostaan ovat opetelleet nuotin omilta vahemmiltaan."

http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/kuuntele-peipon-aanessa-maailman-riemu/

Koiraspeipposen kuva Wikipedian vapaista kokoelmista

Taiteilija Joonas: "Vain piirtämällä oppii piirtämään"

Olin aikoinani useita vuosia Postipankin mainososastolla tekemässä muun ohella Kultapossu-lehteä. Lehden kansikuvat piirsi silloin taiteilija Veikko Savolainen alias Joonas. Tässä hänen taitavasta kynästään lähtenyt vuoden 1979 joulukuun lämminhenkinen kansikuva lukuisine pienine yksityiskohtineen.

Vuoden 1982 elokuun numerossa Veikko Savolainen kertoi itsestään ja työstään (lyhennelmä):

"Sain 7-vuotiaana joululahjaksi  Iskevä Salama -sarjakuvakirjan eli Flash Gordonin, jonka oli piirtänyt Alex Raymond. Selasin sitä niin lumoutuneena, että muut joululahjat unohtuivat. Siitä päivästä lähtien olen halunnut piirtää sarjakuvia. Pienenä poikana piirsin sarjakuvia kotirintaman tapahtumista isälleni, joka oli sodassa. Kun ensimmäinen kuvani julkaistiin, olin 11-vuotias. Ammattimaisen piirtämisen aloitin 17-vuotiaana. Nimi Joonas kuului alun perin sarjakuvahahmolle, jota piirsin 21 vuotta." Lopuksi Savolainen antoi ohjeen taiteilijoiksi haluaville kultapossukerholaisille: 

"Vain piirtämällä oppii piirtämään".

https://fi.wikipedia.org/wiki/Flash_Gordon

Taitelijasetäni Lauri Autio

Löysin muutama vuosi sitten ABC-piirustuskoulun oppivihkon Ruovedeltä. 
Se lojui Ritoniemen talon (jossa Runeberg toimi kotiopettajana) sivurakennuksen tyhjällä ullakolla. Poimin sen talteen ja yllätyksekseni peukalopaikaksi avautui taiteilijasetäni oppilastöiden sivu. 

Lauri Autio syntyi 1915 Kymin Tiutisen saarella ja kuoli 52 vuotta sitten vain 45-vuotiaana. Valitettavasti hän ei ehtinyt saada laajempaa valtakunnallista huomiota taiteilijana; synnyinseudullaan hänet kyllä tunnetaan ja monista kymiläiskodeista löytyykin setäni tuotantoa. Kotkan kaupunginkirjastoon on hankittu Lauri Aution maalaus "Kolkkalan kylä".

ABC-piirustuskoulun kirjasta: "Lauri Aution ilmeikäs

omakuva. Tämä taitava suoritus on saanut tunnustusta

ulkomaillakin." Akvarelli oik. on Vuorisaaresta. 

Lauri Autio maalasi maisemia luonnossa suoraan kankaalle - säällä kuin säällä. Kesäisin hän retkeili "seilipaatillaan" lähisaarissa ja ikuisti Kuutsalonkin taloja ja rantoja. Setäni oli monipuolisesti lahjakas ja opetteli muun muassa englannin ja ranskan kielet; kitaraakin hän soitti taitavasti.

Minä sain usein toimia temperamenttisen ja hauskan Lauri-sedän oppaana hänen vieraillessaan Helsingissä. Ihmettelin, kuinka nopeasti hän luonnosteli kaikkea näkemäänsä - huonekasveista ihmisiin. 

Vähän Hollywood-hömppää

Keräsimme ja vaihtelimme varhaisnuorina filkkareiden kuvia. Suosituimpia oli Elizabeth Taylor. Elokuva-Aitan (jonka leikkelin ennen kuin muut ehtivät sen lukea) ostin aina ratikka ykkösen päätepysäkin lehtimummolta. 
Vasta myöhemmin pääsimme ihailemaan filkkareitamme valkokankaalla; suurin osa elokuvista oli K16.

Kotini lähellä oli kaksikin leffateatteria,
Kino Käpylä kadun toisella puolella ja Huuskosen mummon Rio (hän oli näyttelijä Liisa Paatson isänäiti) vähän kauempana. Elokuvissa siis tuli istuttua aika usein. Elizabeth Taylorin purkkapakkauksesta saatu ihailijakuva on päiväkirjastani 1958.
"Lissun" kuvaa klikkaamalla pääset ihailemaan Hollywood-glamouria.

Eevan huivikilpailu

Eeva-lehti täytti 70 vuotta 2004, päätti saada juhlavuoden huivin ja julisti suunnittelukilpailun. Huivimalleja saapui toimitukseen yli 1000, joista Marja Kurjen johdolla valittiin 10 lukijaäänestykseen. Otin osaa kuvan mallilla ja pääsin mukaan, kuten myös sisareni omallaan. En enää muista, kenen huivi valittiin. Mallini nimi on "30-luvun naiset". Disainasin huivin Corel Draw 9 -ohjelmalla, jonka viimeistä versiota käytän myös esitteiden ja lehtien taittoon.

Vanhan autiotalon monta elämää

Hankimme mieheni kanssa ränsistyneen autiotalon Järvenpäästä 1977. Remontti oli melkoinen yhdelle miehelle; vain sähkö- ja putkitöissä käytimme ulkopuolisia. 
Meidän talo -lehti julkaisi mieheni kirjoittamaa jatkokertomusta hommasta, ja Avotakka teki sisustusjutun. Myös kahdessa muussa Avotakassa ja Eevassa esiteltiin kotejamme 1973-80.
Alimmassa kuvassa mieheni ja tyttäremme talon olohuoneessa (Avotakasta). Tyyli on aika tyypillinen 70-luvulle. Askon Bonanza-kalusto on Esko Pajamiehen klassikko 60-luvulta. Myimme talomme 1980-luvulla, ja nyt se on taas modernisoitu. Ränsistynyt autiotalo sai sitä uhanneen purkamisen sijaan monta uutta elämää.

Lehtimummon aarteet

Lapsuudenkotini ikkunan alla oli lehtimummon asemapaikka 1950-luvulla 

ja vielä 1960-luvullakin. Hän myi lehtiä vanerisesta, pyörillä liikkuvasta avokojusta, jossa uusimmat lehdet olivat ripustettuina pyykkipojilla narulle. 

Talvella kojussa paloi myrskylyhty, mummolla oli kääntö-turkki, villabaskeri korville vedettynä ja vain puolisor-mikkaat kohmeisten, painomusteen värjäämien käsiensä suojana. Hän puhalteli vähän väliä sormiaan ja siemaili kuumaa kahvia termarista kotipullan kanssa. Mummo tunsi kaikki kulmakunnan kakarat ja tiesi, mitä kukin tuli ostamaan, lehden ilmestymispäivän mukaan.
Ajan Sävel ja Elokuva-Aitta olivat suosikkejani. 

http://www.antikvariaatti.net/type.php?id=3&category=732
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ajan_s%C3%A4vel_(nuortenlehti)

http://karileppanencomics.fi/finnish%20old%20comics%20from%20fifties.htm

Mona Lisa -lehti ja Neiti Huhu 1963

Edesmenneen Mona Lisan 
Neiti Huhu kirjoitti:
"Eräiden tilastojen mukaan 100.000 pariisilaista käy joka päivä kysymässä ennustajilta neuvoja. Neuvonpyytäjien sanotaan maksavan vuosittain ennustajille palkkioina 35-40 miljardin meikäläisen markan summan. Kunnioitetuimpia ovat lemmenjuomien valmistajat, joiden tuotteiden menekki on ällistyttävän suuri. On muitakin lemmentaikoja. Tässä eräs resepti:

Asettakaa kirjekuoreen 13 tulitikkua ja 13 suolanjyvää, sulkekaa kirjekuori ja heittäkää se lieden tuleen lausumalla samalla uskottoman rakastetun nimi, jolloin tämän rakkaus herää uudelleen.

Älkää hymyilkö! Muuan ranskalainen neitonen, jonka hänen sulhasensa oli jättänyt, maksoi reseptistä eräälle Calvadosin ennustajalle 700.000 viimevuotista meikäläistä markkaa. Sulhanen ei koskaan palannut."