Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vanhat valokuvat kertovat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vanhat valokuvat kertovat. Näytä kaikki tekstit

6. toukokuuta 2017

Uno Kurtén ihailijakuvassa


Aikansa julkkiskuvassa (erillinen painotyö) Uno Alexander Kurtén (1845 -1927), joka oli suomalainen vakuutusjohtaja. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1869 ja toimi Haminan kadettikoulun matematiikan opettajana 1870–1881 sekä vakuutusyhtiö Kalevan toimitusjohtajana 1881–1925. Kollegiasessorin arvonimen hän sai 1880. Lisäksi hän oli perustamassa Suomen Merivakuutusosakeyhtiötä, Vakuutusosakeyhtiö Fenniaa ja Suomen Jälleenvakuutusosakeyhtiötä. Hän oli porvarissäädyn jäsen valtiopäivillä 1894 ja 1899 ruotsalaisessa puolueessa. Tiedot Wikipedia. Kuva omista kokoelmistani.

Kollegiasessori (коллежский асессор) oli keisarinajan Venäjällä ja myös Suomen suuriruhtinaskunnassa käytössä ollut kahdeksannen luokan virka-arvo, joka vastasi sotaväen kapteenin arvoa.

20. elokuuta 2015

Kirjan väliin unohtuneet Cyranon hatun töyhtösulka ja ohjaaja Max Reinhardtin valokuva

Tässä pari Egon Friedellin Uuden ajan kulttuurihistorian väliin 
isältäni jäänyttä kirjanmerkkiä:



Max Reinhardt (1873-1943), alkujaan Goldmann, oli itävaltalais-saksalainen ohjaaja ja teatterinjohtaja, joka aloitti uransa näyttelijänä 1894–1904 Deutsches Teaterissa ja toimi sitten sen johtajana. Hän yhdisti teatteriin 1906 Kammerspiele-näyttämön ja ohjasi kahdessa berliiniläisessä teatterissa 1920-luvulla sekä lisäksi Salzburgin juhlanäytäntöjä. Teatterinjohtajana Reinhardt toimi jälleen Wienissä, kunnes muutti 1933 Hollywoodiin johtamaan vaimonsa kanssa teatterikoulua. Reinhardt oli aidon atmosfäärin ja visuaalisesti tehokkaiden näyttämötunnelmien mestari, jonka kuuluisia ohjauksia ovat: Kesäyön unelma (josta ohjasi myös elokuvan), Venetsian kauppias, Kuningas Oidipus sekä operetti Orfeus Manalassa (tiedot Wikipediasta).

10. lokakuuta 2014

Paavalin jalanjäljillä Efesoksessa


Olen kuvan keskellä Efesoksen mellakkateatterissa. Olimme Ruoveden Mieskuoron kanssa retkellä tuossa raamatullisessa kaupungissa 1989.  Silloin arkeologiset työt olivat vielä kesken (kannattaa klikata isommaksi). Teatterissa oli niin hyvä akustiikka, että normaali puheääni kuului selkeänä ylimmälle penkkiriville asti. 
Apostoli Paavalin aikoihin Efesoksessa syntyi paha mellakka. Demetrios-niminen hopeaseppä valmistutti Artemiin temppelin kuvia ja hankki käsityöläisille huomattavat tulot. Hän kutsui työntekijät koolle teatteriin Paavalin käännytystyön vuoksi ja sanoi: "Miehet, te tiedätte, että meidän vaurautemme on tämän työn varassa. Mutta nyt te voitte nähdä ja kuulla, kuinka tuo Paavali on harhauttanut suuren joukon ihmisiä, ei vain täällä Efesoksessa vaan kohta koko Aasian maakunnassa. Hänhän uskottelee, että ihmiskätten luomukset eivät ole mitään jumalia. Tämä uhkaa saattaa meidän ammattimme huonoon huutoon, eikä siinä kaikki: voi käydä niin, että suuren jumalattaremme Artemiin temppeliä ei kohta enää pidetä minään ja hän menettää mahtinsa -- hän, jota koko Aasia ja koko maailma palvelee."


Efesoksen Artemis oli yksi muoto Artemis-jumalattaren 
ilmentymistä. Siinä, missä Artemis oli alun perin neitsyt
oli Efesoksen Artemis jo metsästyksen jumalattaren 
asemesta hedelmällisyyden jumalatar.

Miehet vimmastuivat ja huusivat: "Suuri on Efesoksen Artemis!" Koko kaupunki joutui kuohuksiin. Väkeä tuli virtanaan teatteriin, ja ihmiset riistivät mukaansa Paavalin makedonialaiset matkatoverit. Paavali halusi mennä kokouspaikalle, mutta opetuslapset estivät tämän. Myös muutamat maakunnan korkeat hallitusmiehet lähettivät hänelle sanan ja varoittivat häntä menemästä teatteriin, jossa vallitsi täysi sekasorto. Toiset huusivat sitä, toiset tätä, eivätkä useimmat edes tienneet, miksi oli kokoonnuttu. Sitten väkijoukon huomio kohdistui Aleksandrokseen, jota juutalaiset työnsivät esiin. Aleksandros viittasi kädellään pitääkseen puolustuspuheen. Mutta kun huomattiin, että hän oli juutalainen, kaikki alkoivat yhteen ääneen huutaa: "Suuri on Efesoksen Artemis!" Tätä kesti parin tunnin ajan.
Lopulta kaupunginsihteeri sai joukon rauhoittumaan sanomalla: "Kaikkihan tietävät, että Efesoksen kaupunki on pantu vaalimaan suuren Artemiin temppeliä ja hänen taivaasta pudonnutta kuvaansa. Tätä ei kukaan voi kiistää. Pysykää siis rauhallisina, älkää tehkö mitään harkitsematonta. Nämä miehet, jotka te toitte tänne, eivät ole temppelinryöstäjiä eivätkä liioin ole herjanneet meidän jumalatartamme. Jos Demetrios ja hänen ammattitoverinsa haluavat nostaa syytteen jotakuta vastaan, niin sitä varten on käskynhaltijat ja oikeusistuimet -- syyttäkööt siellä toisiaan. Jos teillä taas on joitakin muita vaatimuksia, ne käsitellään laillisessa kansankokouksessa. Tästä tämänpäiväisestä voi meille olla seurauksena kapinasyyte, ja meidän olisi vaikea löytää selitystä tälle mellakalle." Näin puhuen hän sai kokouksen hajaantumaan.

17. toukokuuta 2014

Vanhoja värikuvia pelastamaan!


Tunnettu tosiasia on, että 60-70 -lukujen värikuvat ovat tuhoutumassa. Olen skannanut ja yrittänyt parannella omiani. Niitä on vain niin valtavasti...
Tässä vuosi 1970, jonka kyllä huomaa disainista: Esko Pajamiehen Askolle suunnittelema Bonanza-kalusto, Maija Isolan Marimekolle suunnittelemat Unikko-tabletit ja Antti Nurmesniemen Pehtoori-kahvipannu, jota valmisti Arabia. Harmi ettei se ole enää tallella; huutonetissä näyttää olevan arvona 150 euroa.
Vietämme kuvassa esikoisemme Mirkan 3-vuotissynttäreitä juuri valmistuneessa aravalainakodissamme Lahdessa, johon olimme muuttaneet jouluksi 1969 Helsingin Käpylästä.

29. huhtikuuta 2014

Polkupyöräseikkailu TUL:n liittojuhlille Kotkasta Helsinkiin 1934


80 vuotta sitten: Silloin vielä Kotkan Tiutisen saarella asuneet ja kihloissa olleet vanhempani (viimeisessä kuvassa oikella) ja heidän ystäväpariskuntansa päättivät lähteä vuoden 1934 TUL:n liittojuhlille Helsinkiin polkupyörillä. He saivat yösijan matkan varrella uusmaalaisessa maalaistalossa, jossa ystävällinen, vain ruotsia puhunut isäntäväki tarjosi myös kunnon aamiaisen.
Kuvat: Matkalla tutustuttiin Runebergin kotimuseoon Porvoossa, Runebergin patsaalla käytiin Espalla sekä Johannes Haapasalon 1932 valmistuneella Nyrkkeilijät-patsaalla Hakaniemessä. Kaisaniemen Kasvitieteellisessä puutarhassa levähdettiin eksoottisissa tunnelmissa (viim. kuva).
Polkupyöräretki Kotkasta Helsinkiin oli aika saavutus, kun ottaa huomioon silloiset vaihteettomat, kolhot polkupyörät ja huonot maantiet. Lisäksi tytöt ajoivat hameet päällä. Voisiko heillä olla edustusasu, kun molemmilla samanlaiset... Pariskunnat olivat Tiutisen Pyrinnön aktiiviurheilijoita monessa eri lajissa, tosin äitini taisi vain hiihtää. Pahoittelen vanhojen pienikokoisten kuvien laatua. Kannattaa klikata suuremmiksi!

11. maaliskuuta 2014

Isa-tädin kuvan inspiroima juhlaleninkini

Isommassa kuvassa poseeraa äitini paras nuoruudenystävä Tiutisesta, Isa Liukko (Koisio myöh.) 20-30-lukujen taitteessa ihanassa leningissään, joka oli läpikuultavaa, isokukallista kangasta. Leningin alla oli silkkinen, musta alusosa.


Pyysin äitiäni ompelemaan itselleni samanlaisen RUK:n kurssijuhliin, jonne olin saanut kutsun hyvän koulukaverini daamiksi. Äiti oli taitava ompelija ja mallimestari; leninki oli valmis kädenkäänteesssä. 60-luvulla emme tosin löytäneet yhtä kaunista kangasta.