Vanhan pääsiäiskortin kertomaa

Herttainen pääsiäistervehdykseni! Näin on mieheni isoäidille 12.4.1960 lähettämänsä kortin taakse kirjoittanut Siiri Angerkosken käly, näyttelijä ja laulaja Aino Angerkoski.

Siiri Angerkosken aviomies Kaarlo Angerkoski syntyi Pietarin konepajan mekaanikon Karl Emil Angerkosken ja Anna Katarina Nyströmin perheen toiseksi lapseksi. Vanhempi sisar, laulaja-näyttelijä Aino Angerkoski, oli kahdeksan vuotta Kaarloa vanhempi. Perhe muutti Suomeen vuonna 1917.
Kaarlo sai syksyllä 1924 kiinnityksen Viipurin Näyttämölle ja kesällä 1926 Viipurin Työväen Teatteriin, jossa hän tapasi tulevan vaimonsa Siirin.
Useista elokuvista tuttu Aino Angerkoski (linkki) oli mieheni isovanhempien työtoveri.

Picasson Mies ja lammas

Päivitän vanhan juttuni, koska tänään on kulunut 40 vuotta Picasson kuolemasta. Kuollessaan 8.4.1973 hän oli 91-vuotias.

Cannesin ja Nizzan välillä sijaitseva Vallauris on yksi Picasso-kaupungeista; hän asui siellä 1948-1955. Tähän jaksoon sijoittunut Korean sota näkyi mestarin tuotannossa. 

Vallaurisin vuosinaan Picasso teki paljon keramiikkaa jatkaen näin alueen ikivanhaa kulttuuriperinnettä. Taiteilijan kiinnostus keramiikkataiteeseen alkoi hiipua 1949, ja hän oli jo muuttamassa muualle, kun Vallaurisin asukkaat antoivat taiteilijalle tehtäväksi kaupungin kappelin koristamisen; syntyi rauhankappeli kuuluisine teoksineen. Vuodesta 1959 se on ollut kansallinen War and Peace -museo.

Kortissani vuodelta 1954 on Picasson 

Mies ja lammas -patsas, jonka hän lahjoitti Vallaurisin kaupungille ehdolla, että lapset saavat vapaasti kiipeillä sen päällä. Taiteilija ei kommunistina koskaan myöntänyt teoksen Hyvä paimen -kytköstä, vaikka mielestäni tuossa lahjoitusehdossakin on piilomerkitys: Sallikaa lasten... 

Picasson omin sanoin: 
"Mies voisi kannatella vaikka sikaa. Veistoksessa ei ole mitään symboliikkaa, vain pelkkää kauneutta".

Ompun kekseliäs pääsiäistipu

Lainaus Postikorttiyhdistys Apollon Omppu-sivulta: Omppu-kerho on perustettu marraskuussa 1995. Kerho toimii postikorttitaiteilija Osmo ”Omppu” Omenamäen ja keräilijöiden yhdyssiteenä sekä edistää hänen tuotantonsa keräilyä, tutkimusta ja julkaisua. Toiminta kattaa koko Suomen. Kerholaiset kokoontuvat muutaman kerran vuodessa erilaisten tapahtumien yhteydessä. Kerho julkaisee Omppu-kerholehtä, jossa luetteloidaan taiteilijan tuotantoa ja julkaistaan tiedotteita. Jäsenetuna voi ostaa numeroituja kortteja.
En ole jäsen, mutta minulla on muutama sukulaisilleni lähetetty Omppu-kortti. Tässä pääsiäisen läheisyyteen sopiva. 

Mouru-orkesterin maaliskuinen konsertti

Tämän maaliskuisen kortin olen lähettänyt äidilleni Hauhon Torvoilan kylästä, jossa vietimme ystäväni kanssa ihanan hiihtolomaviikon aitohämäläisessä maalaistalossa 1960-luvun alussa. Kortin viesti:
"Olemme olleet täällä jo 2 päivää. Kyllä on hauskaa tämä oikea maalaiselämä. Olemme hiihtäneet hiihtokorttimme jo melkein täyteen. Tulimme juuri saunasta ja navetassakin kävimme. Siellä oli tosi iso sika ja pieniä possuja sekä vasikoita ym.   Tulen sunnuntaina."
Kortti on saksalaista alkuperää, painon tunnus FAIKH. Ostettu kyläkaupan korttitelineestä. Kustantajasta löysin vain tämän nettitiedon:
http://www.catawiki.com/catalog/postcards/publisher-as-on-card/688867-faikh

Olympiapupu ja Tipu pääsiäistunnelmissa

Ensimmäinen, aikojen saatossa vähän pintanaarmuja saanut urheilijapupu on Arnold Tilgmannin julkaisemasta olympiasarjasta. Martta Wendelinin piirtämä tervehdys on 1940-luvulta, ja sen tuotto on mennyt Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistykselle. 

Neitsyt Marian talolla Efesoksessa

Teimme Ruoveden Mieskuoron kanssa matkan Turkin Marmarikseen 1989 ja retkeilimme sieltä Efesokseen. Poikkesimme myös kaupungin lähistöllä sijait-sevaan Neitsyt Marian taloon, jossa hänen kerrotaan asuneen apostoli Johan-neksen kanssa. Johannes oli tullut saarnaamaan uutta uskoa ja ottanut Marian mukaansa, koska oli luvannut Jeesukselle pitää tästä huolta. Nykyään Marian talo on suosittu pyhiinvaelluskohde. Meidän seurueemme joi siellä ihmeitätekevää, pyhää lähdevettä. Lähde löydettiin 1800-luvulla. Ostin paikalta muistoksi pari korttia erikois-merkkeineen ja -leimoineen.

Värillisiä valokuvakortteja käsityönä

Vasemmalla oleva postikortti on oikea valokuva, joka on väritetty käsityönä ja lähetetty äidilleni vuonna 1932. Toinen on ranskalainen kortti viktoriaaniselta ajalta. Valokuvien värittämistä harrastettiin myöhemminkin: olin tätini luona kyläilemässä 50-luvulla, kun ovelle ilmestyi kiertelevä valokuvien värittäjä. Tätini antoi hänelle mukaan serkkuni mustavalkoisen potretin, ja viikon kuluttua se tuli postissa takaisin herkkänä värikuvana. Useimmiten postikorttivalokuvat väritettiin vain osittain, koska niitä piti saada suuria määriä myyntiin.