Ruovesi, kulttuurisihteerin satumaa

Ruoveden kulttuurihistoria tarjoaa ehtymättömästi ammennettavaa erilaisiin tapahtumiin. Siellä on juhlittu samaan aikaan monia Suomen taiteen suurmiehiä, kuten tällä 2003 laatimani kesäesitteen sivulla voi nähdä. 

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta ainakin Jean Sibeliuksen, Akseli Gallen-Kallelan ja Pekka Halosen syntymästä. Viime vuonna oli Runebergin syntymän 210-vuotispäivä. Kaikki muut paitsi Pekka Halonen vaikuttivat ja vaikuttavat edelleen merkittävästi Ruovedellä, eniten Gallen-Kallela. Pekka Halonen on nykyisen kotipaikkani juhlittu taiteilija Sibeliuksen ohella; Halosenniemi on tuossa lähellä, kuten myös Sibeliuksen Ainola. Tiedossa on paljon tapahtumia.

Runeberg 210 vuotta, ja lippu aina vain liehuu

Ylioppilas Johan Ludvig toimi opiskelurahoja ansaitakseen kapteeni 
af Enehjelmin lasten kotiopettajana Ruoveden Ritoniemen talossa 1825-26, jolta ajalta Valfrid Vasenius (linkki) kertoo 1903 julkaistussa kirjassaan hauskan sattumuksen:

"Kapteeni af Enehjelmille tuli Ruovedelle vieraisille Vaasan kuvernööri Wärnhjelm. Vierasvarainen isäntäväki kestitsi yhtä hyvin häntä kuin hänen ajuriansa. Mutta rouva Enehjelm ei uskaltanut antaa kuskille paljon väkeviä, peläten ettei tämä sitten matkalla voisi kunnollisesti suorittaa tehtäviään. Siitä ajuri rupesi soimaamaan taloa, ja Runebergille, joka astui etehiseen juuri kun kuvernööri teki lähtöä, emäntä valitti ettei tietänyt miten menetellä. Runeberg meni silloin kuskin luo ja kehotti häntä herkeämään herjaamasta. Mutta kun mies talonväen kuullen yhä jatkoi, niin "maisteri" antoi hänelle kunnon korvapuustin, niin että ajuri kellahti melkein hevostensa jalkoihin. Siitäpä hämmästys syntyi: maisteri oli lyönyt kuvernöörin kuskia! Rouvakin huolestui, kun kuvernööri samassa tuli ulos ja kuski alkoi katkerasti valittaa maisterin väkivaltaa. Mutta saatuaan kuulla syyn kuvernööri puristi Runebergin kättä ja virkkoi että kuritus oli hyvin ansaittu."

Kuvassa Ritoniemen piharakennus skannattuna Ruoveden kesäesitteestä 1997, jolloin järjestimme siellä nykyisen isäntäväen kanssa Vänrikki Stoolin tarinoiden 150-vuotisnäyttelyn. Renkituvaksikin kutsuttua taloa on muutettu ja laajennettu vuosien varrella. Keskellä on alkuperäinen vänrikin tupa.

http://www.runeberg.net/fin/c_2_7.html

Jazzia Ruovedellä 1964: "Ei mitä tahansa tingeltangelia"

Anoppini, pianisti Sirkka Koskenalan kirjoittama konserttiarvostelu 

Ruovesi-lehdessä tammikuussa 1964

Kotiseutumuseot ovat täynnä aarteita

Piipahdan eri paikkakuntien kotiseutu- ja muissa museoissa aina, kun sellaisen huomaan. Minulle läheisin on Ruoveden kotiseutumuseo, joka vietti kesällä 
80-vuotisjuhlaansa. 

Vanhan Suur-Ruoveden alueelta museonmäelle siirrettyihin, 1600-1800 -luvuilta peräisin oleviin rakennuksiin on kertynyt satoja, myöhemmin Museoviraston tuella luetteloituja esineitä. Siinä hommassa minäkin olin mukana ja hauskaa oli; enpä olisi monenkaan härvelin nimeä, saati käyttötarkoitusta arvannut. Lisäksi esineet kertovat entisaikojen käsityötaidoista. Yllä on ajat sitten museolle suunnittelemani kortti, jota ei saa mistään. Lisää aiheesta, varsinkin kuvan reestä toisessa blogissani, johon pääsee sinistä korostusta klikkaamalla.

YK:n päivä: Unifemin äitiä muistellen

Tänään muistelen taas perinteisesti aikoja, jolloin järjestimme Ruovedellä YK:n päivän rauhanmarsseja ja -juhlia. Vuosia sitten emännöin jo eläkkeellä olleen YK:n apulaispääsihteeri Helvi Sipilän (k. 2009) vierailua Ruovedellä, kun hän kävi perustamassa sinne Unifemin paikallisyhdistyksen (United Nations Development Fund for Women). Huomaavainen vieraamme oli etukäteen ottanut selvää Ruoveden nähtävyyksistä. Kuvassa silloinen kirkkoherra Lauri Riihijärvi esittelee Sofia Magdalenan kirkon aarteita.

Kierroksen jälkeen illastimme rennoissa tunnelmissa puhellen niitä näitä. Helvi Sipilä kertoili tarinoita YK-vuosiltaan ja kehui kovasti entistä työtoveriaan Martti Ahtisaarta. Hän oli kuulemma hyvin arvostettu henkilö maailmalla. Suomessa häntä ei ainakaan kovin yleisesti silloin tunnettu. "Siitä miehestä kuullaan vielä", sanoi vieraamme. Eipä tainnut itsekään aavistaa puhuvansa tulevasta presidentistä ja Nobelin rauhan-palkinnon saajasta.
Helvi Sipilä oli välitön ja mukava persoona, jonka kanssa koko maailma tuli hyvin toimeen. Hän olisi ollut varmaan pettynyt, kun Suomi jäi YK:n turvaneuvoston ulkopuolelle. Tässä tietoa hänen lempilapsestaan:

http://www.unwomen.fi/historia

Ostamalla UNICEF-tuotteita
annat lapselle paremman tulevaisuuden.

Tee ostoksesi helposti verkkokaupassa:
http://www.unicef.fi/myynti.

Voit tutustua laajaan kortti- ja 
lahjatavaravalikoimaan ja tehdä tilauksesi.

Muisto Veikko Ahvenaiselta 15 vuoden takaa

Veikko Ahvenainen on suomalaisten rakastama harmonikkataiteilija, jonka konsertin järjestin Ruovedellä syyskuussa 1997. Hän suuntasi tämän jälkeen Amerikan-kiertueelle ja lähetti kiitoskortin Coloradosta 20.10.1997; tasan 15 vuotta sitten. Kortti pääsi kokoelmiini; onhan se mukava muisto virka-ajoiltani.

http://muistinmusiikkia.blogspot.fi/2012/10/muistoja-veikko-ahvenaiselta-15-vuoden.html

Tunnelmatuokio Kalelassa

Kirsti Gallen-Kallelan muistelma 
Ruoveden Kalelan tunnelmista

"Ensimmäisiin omakohtaisiin muistoihini liittyy isän kuva hänen seistessään ateljeessa maalaustelineen ääressä. Sikaarin tuoksu sekoittuu raikkaaseen öljyvärin ja tärpätin hajuun. Tämä tuoksu olikin kotimme olennaisin piirre ja se otti ensimmäisenä tulijan vastaan. Äiti soitti usein flyygelillä tai uruilla Beethovenia, Bachia, Sibeliusta tai Griegiä. 

Isän mielisävellyksiä olivat Beethovenin f-molli sonaatin (op. 2 no: 1) viimeinen osa ja yhdeksännen sinfonian viimeisen osan teema, jota hän hyvällä maalaustuulella ollessaan vihelteli. Chopin ja Tshaikovski vaikuttivat isään joskus hermostuttavasti, ne eivät aina sopineet hänen tunnelmaansa. Takassa räiskyi tervaskanto, raskaat lumivaipat peittivät suuresta akkunasta näkyvät puut..." Postimerkki on kokoelmistani. Kuva on postikortti "Kalela talviyössä". 

Erilaisia kesiä

Olen joskus kuvannut tyttäreni jääkaapin oveen magnetoimat muistot, joissa poseeraavat 14-vuotias angorakissamme Musetta eli Mussu (1985-1999) viimeisenä kesänään sekä mieheni Jyri (1944-2004) 8-vuotiaana Pörri-koiransa kanssa. Onnellisen oloiset kaverukset  viettivät ensimmäistä kesäänsä samassa talossa, jossa vietän kesiäni. Taustalla Kotvion saha, joka nyt on omakotialue.

Ruoveden Kotvion sahan idylliä 1950-luvulla

Korttikokoelmassani on oheinen Panomascope-kortti, jonka on kuvannut 
Volker von Bonin ja kustantanut Kuvataide. Kortissa on teksti "Runoilijantie", 
Ruovesi, "Diktarvägen".

Von Boninin maisema- ja paikkakuntakortteja sekä kuvakirjoja löytyy netistä useita, mutta juuri tätä kesänaapurustossamme kuvattua sahaidylliä en löytänyt. Näkymä on täysin muuttunut noista 1950-60 -lukujen päivistä; vanhan sahan alueelle on noussut muutamassa vuodessa omakotitalokylä. Entisistä ajoista muistuttaa vain tässäkin kuvassa näkyvä piippu, joka on jätetty maamerkiksi. Tällaiselta tämä ranta näytti vielä silloin, kun kävin ensimmäisen kerran Ruovedellä. Nostalgista. Alla Kotvionniemeä tänään 26.7.2016

Pari korttia Runoilijan tieltä

Ruoveden Jäminkipohjan telakalla jo kauan romuna seisonut S/S Pohjola hyvinä aikoinaan. Kortissa on teksti: Muroleen kanava, rakennettu 1850, pituus 320 m. S/S Pohjola, Runoilijan tie Tampere-Ruovesi-Virrat. Kotiseutukortti PH 30. 

Tarjanne-kortin olen lähettänyt isälleni Ruovedeltä 1974. Takana painettu teksti:

Kautun avokanava, rakennetttu 1885, pituus 163 m. S/S Tarjanne, Runoilijan tie, Tampere-Ruovesi-Virrat. Photographed and published by Pentti Harala, Espoo.

Paluumatka Runoilijan tien entisyyteen

Olen joskus saanut lahjaksi Ruoveden Kotiseutuyhdistykseltä Juhani Valannon 1998 julkaiseman kirjan Matka entisyyteen, S/S Tarjanne 90 vuotta. (Nyt jo 104 vuotta). Siinä kerrotaan paitsi Näsijärven sisävesilaivoista myös monipuolisesti Ruoveden rikkaasta kulttuurihistoriasta taiteilijoineen.

Lainaus kirjasta: "Tarjanne on ainutlaatuinen elävä muistomerkki menneitten sukupolvien elämänmuodosta, sillä voi todella tehdä matkan entisyyteen, Suomen kauneimpiin maisemiin Runoilijan tiellä. Siellä voi kokea sen saman lumon, joka on saanut niin monet kymmenet suomalaiset taiteilijat luomaan parhaita teoksiaan. On varmaan myös ainutlaatuista koko maailmassa, että sama laiva on samaa reittiä samoina vuoropäivinä kyntänyt jo yhdeksän vuosikymmentä." 

Regina von Emmeritz syntyi Ruovedellä

Topelius kirjoitti historiallisen näytelmänsä Regina von Emmeritz vuonna 1852. Näytelmän tapahtumat keskittyvät Emmeritzin linnaan Frankenissa kolmikymmen-vuotisen sodan aikana. Teatterissa Reginaa esitti Ida Aalberg. Eino Leinon suomennos on vuodelta 1899.

Oskar Merikanto sävelsi näytelmän oopperaksi Ruoveden Kantolassaan  ja sitä esitettiin Suomalaisessa Oopperassa, jonka perustajiin säveltäjä kuului. Hän toimi myös sen ensimmäisenä kapellimestarina.

Kuva "Kuninkaan kaarti" on Regina von Emmeritz -esityksestä vuodelta 1918. Vuosiluvun perusteella kyseessä on teatterinäytös; ooppera valmistui vasta 1920. Kuvassa mieheni isoisä Sulo Halinen 3. vas.

Vanhasta Veckans Krönika -lehdestä (löytyi Ruoveden vintiltämme)

"...Även då Oskar Merikanto skenbart vilar ut på sitt fagra Kantola vid Ruovesi är han flitigt verksam som tonsättare - som bäst med komponerandet av operan Regina von Emmeritz. Många fagra visor ha också uppsätt därute i skötet av den natur, vars innersta röst och väsen han känner så väl och älskar så varmt. En rysk kritiker har i tiden om Oskar Merikantos tidigare sånger träffande sagt att de äro "den finska stugan med de blå ögonen bakom rutan"...