Kirjan väliin unohtuneet Cyranon hatun töyhtösulka ja ohjaaja Max Reinhardtin valokuva

Tässä pari Egon Friedellin Uuden ajan kulttuurihistorian väliin 

isältäni jäänyttä kirjanmerkkiä:

Max Reinhardt (1873-1943), alkujaan Goldmann, oli itävaltalais-saksalainen ohjaaja ja teatterinjohtaja, joka aloitti uransa näyttelijänä 1894–1904 Deutsches Teaterissa ja toimi sitten sen johtajana. Hän yhdisti teatteriin 1906 Kammerspiele-näyttämön ja ohjasi kahdessa berliiniläisessä teatterissa 1920-luvulla sekä lisäksi Salzburgin juhlanäytäntöjä. Teatterinjohtajana Reinhardt toimi jälleen Wienissä, kunnes muutti 1933 Hollywoodiin johtamaan vaimonsa kanssa teatterikoulua. Reinhardt oli aidon atmosfäärin ja visuaalisesti tehokkaiden näyttämötunnelmien mestari, jonka kuuluisia ohjauksia ovat: Kesäyön unelma (josta ohjasi myös elokuvan), Venetsian kauppias, Kuningas Oidipus sekä operetti Orfeus Manalassa (tiedot Wikipediasta).

Tietoja Cyranosta:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Edmond_Rostand
https://fi.wikipedia.org/wiki/Cyrano_de_Bergerac

"Kosketan eilistä" on runokirjani

Ruovesi-lehdessä 8.11.2006 julkaistu arvio kirjasta, 
jonka teimme yhdessä sisareni kanssa (Aurinkokustannus 2006)

Maalauksissaan Auli Wahlberg suosii lämpimiä värejä, keltaista ja ruskeaa. Vain muutamissa taivaan ja meren värit: sininen, vihreä ja harmaa ovat hallitsevina. Kuvissa miellyttää myös niiden sopusointu ja seesteisyys. Punaisen säästeliäs käyttö tekee muutamista pikkuyksityiskohdista tärkeitä. Samalla tavoin kiehtovasti vetävät huomiota puoleensa tummat, valonkajossa viihtyvät, varjoina kuvatut puut.

Ruovesiläisittäin ajatellen kirjan kiinnostavinta antia ovat Outi Aution runot, toimihan hän Ruoveden kunnan kulttuurisihteerinä 1986-2003. Hänen herkät ja huolitellusti tiivistetyt runonsa ovat yleispätevinäkin toimivia, mutta vielä syvempää merkitystä ne saavat, kun niitä lukee hänen henkilöhistoriansa kautta "lasisten päivien lävitse" ja pitkinä jäähyväisinä syöpään menehtyneelle puolisolle. Siinä, missä Auli Wahlberg pakenee pakkasta maalaustensa lämpöön, Outi Autio on kirjoittanut runonsa kipupisteitään jalostaen. Hän tarttuu kiinni itseään syvältä koskettaneisiin asioihin muistellen, kaivaten, kysellen, ajatellen ja pohtien sekä tuntemuksistaan ja ajatusvirroistaan havaintoja tehden. Kokemansa Outi Autio tarjoaa lukijoille helmiksi hiottuina elämänviisauksina. Myös runokieli on loppuun saakka viimeisteltyä. Näennäisesti vapaalla mitalla kirjoitetut runot ovat tulvillaan alkusointuja ja tarkkoja riimityksiä, jotka useimmiten liittyvät kahteen peräkkäiseen sanaan. Tämä taitavasti ajatusten käärepaperina käytetty sanoilla leikittely antaa ilmaisulle tuoreutta ja lumovoimaa. - Tapani Uusiniitty