Petroskoissa painettu Kalevala

Kirjahyllyssäni on 55-vuotias neuvostoliittolais-Kalevala suomeksi. Lainaan tähän osan Otto Wille Kuusisen kirjoittamien 19-sivuisten alkusanojen viimeisestä kappaleesta:

"Maksim Gorki kiinnitti monessa yhteydessä huomiota Kalevalan rikkaaseen sisältöön ja runollisuuteen. Hän piti sosialistisen kulttuurin ja eritoten nykyajan runouden kehitykselle hyödyllisenä tarkkaavaista tutustumista vanhaan kansanrunouteen, sen sisäisten pyrkimysperäin oivaltamista.
  

Kalevalaa tutkiessaan voi nykyajan lukija arvostaa karjalais-suomalaisen kansan muinaisten esivanhempain optimismia, kun ne suurissa vaikeuksissa ja hengen-vaaroissa karun ja tylyn luonnon keskellä, kamppailussa lukuisia vihollisia vastaan ulmasivat suurenmoisissa runoissaan toiveensa lopullisesta voitosta pimeyden voimien yli."

Karjalais-suomalainen kansaneepos, kuvittanut O. Stronk
Karjalan ASNT:n kustannusliike, Petroskoi 1956.
Kannen ja etu- ja nimilehden sekä ornamentit ja runojen alkukirjaimet
suunnitellut ja laatinut N. Rodionova. Alkusanat Otto Wille Kuusinen

Regina von Emmeritz syntyi Ruovedellä

Topelius kirjoitti historiallisen näytelmänsä Regina von Emmeritz vuonna 1852. Näytelmän tapahtumat keskittyvät Emmeritzin linnaan Frankenissa kolmikymmen-vuotisen sodan aikana. Teatterissa Reginaa esitti Ida Aalberg. Eino Leinon suomennos on vuodelta 1899.

Oskar Merikanto sävelsi näytelmän oopperaksi Ruoveden Kantolassaan  ja sitä esitettiin Suomalaisessa Oopperassa, jonka perustajiin säveltäjä kuului. Hän toimi myös sen ensimmäisenä kapellimestarina.

Kuva "Kuninkaan kaarti" on Regina von Emmeritz -esityksestä vuodelta 1918. Vuosiluvun perusteella kyseessä on teatterinäytös; ooppera valmistui vasta 1920. Kuvassa mieheni isoisä Sulo Halinen 3. vas.

Vanhasta Veckans Krönika -lehdestä (löytyi Ruoveden vintiltämme)

"...Även då Oskar Merikanto skenbart vilar ut på sitt fagra Kantola vid Ruovesi är han flitigt verksam som tonsättare - som bäst med komponerandet av operan Regina von Emmeritz. Många fagra visor ha också uppsätt därute i skötet av den natur, vars innersta röst och väsen han känner så väl och älskar så varmt. En rysk kritiker har i tiden om Oskar Merikantos tidigare sånger träffande sagt att de äro "den finska stugan med de blå ögonen bakom rutan"...