Viime talvena lajittelin kaikki paperini kansioihin. Pelkästään valokuva-, kirje- ja graafiset kokoelmani vievät tilaa koko vaatehuoneen, jonka olen järjestellyt arkistoksi. Lapseni saavat aikanaan päättää jäämistön kohtalosta, minä en pysty mitään enää hävittämään. Mietin juuri, mistä viimeiseksi luopuisin, jos mukaan ei lasketa valokuvia, perheen papereita tai lasten ja lastenlasten itse tekemiä lahjoja. Tässä tulos:
En luopuisi julistekalenteristani, joka on Puolan suurlähettilään lahja miehelleni 2003. Sen lehdet ovat korkeatasoisesti painettua huippugrafiikkaa ja lisäksi sillä on minulle erityinen merkitys. Linkistä varmaan selviää syy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti